Uusi osoite

Rumpujen pärinää, enkelkuoron laulua ja ilotulituksia: uusi blogiportaali kaduilla.fi on nyt auki!

Tervetuloa! Toivon, että tulet! :)

kaduilla.fi/laplusdouce

Makupaloja Vähätorin laidalta

Tilulilu! Täällä sitä ollaan edelleen, uusi portaali ei ole vieläkään ehtinyt pystyyn asti. Tekniikka, tekniikka... Pahoittelut omasta puolestani (vaikka asia ei minun käsissäni olekaan); en uskalla nyt luvata tarkkaa avajaispäivää, kun uumoiltu ajankohta on päässyt vilahtamaan jo pariin kertaan ohi. Jos maailma ei tämän enempää romahda, eiköhän portaali ensi viikon aikana aukea. :)

Odotellessa pieni maistiainen hepun eiliseltä synttäri-illalliselta Tårgetista.

Huh huh hei.

Alkuun otettiin romanttisesti pöydän yli kahden hengen tapaslankku, jossa oli aika kiitettävästi syötävää - ja aika maistuvaa sellaista. Pääruoaksi valitsin pääsiäisen kunniaksi karitsaburgerin, jonka kaverina oli cassavaperunoita ja aiolia. Hiukan hyvä. Jälkkärille ei oikeastaan olisi enää löytynyt tilaa, mutta olisihan ateria jäänyt vajaaksi ilman vaniljaista vaahtokarkkia, kookoskreemiä ja ananassorbettia.

Tårget = bra. Miljöö, palvelu, ruoka, juoma, hintalaatusuhde, kaikki toimii. Joko saa mennä uudestaan? :)

Väliaika, kahvia ja pullaa

Pikainen tietoisku: uuden blogiportaalin avaaminen on valitettavasti viivästynyt koodaajan kohtaamien teknisten ongelmien takia. Sivusto saadaan näillä näkymin pystyyn vasta huomiseksi, joten malttakaahan odotella vielä hetki. Itsehän en malttaisi. :)

Every new beginning comes from some other beginning's end

Tässä sitä ollaan, viimeistä iltaa Duussilassa tässä osoitteessa. Yllättävän haikeaa, vaikka bloggaaminen tuleekin jatkumaan ihan samalla meiningillä uudessa ympäristössä.

Mietin jonkin aikaa, siirtäisinkö osan vanhoista teksteistä (tai peräti kaikki) täältä uuteen blogiini. Päädyin mietinnöissäni siihen lopputulokseen, että voin yhtä hyvin aloittaa puhtaalta pöydältä. Tähän osoitteeseen saa jäädä vaihe, johon mahtui 617 merkintää ja reilu kaksi ja puoli vuotta lähes yhdeksästä bloggausvuodesta.

Kiitos, pus ja hei. Tulen vielä huomenna kiekaisemaan, kun portaali on auki ja päivitän tiedoksi uuden osoitteen - toivottavasti nähdään siellä!

Tätä vaihetta päättämään eivät sovi muut sävelet kuin nämä. :)

Lauantain eläinystävät

Ystävä numero 1: Seela. Kävin tänään äitin luona antamassa Seelalle ruokaa ja hengailemassa ja leikkimässä mussukan kanssa. Hengailuosuus sujui sillä tavalla, että ensin Seela tuli onnellisena maukuen ovelle vastaan, sitten heittäytyi onnellisena lattialle kiehnäämään ja sitten parkkeerasi vartiksi yksin tuolin alle istumaan. Seurallinen mussukkamme.

Ystävä numero 2: Oona. Tavattu enon viiskymppiskahveilla Salossa päivystämässä esimerkiksi ruokapöydän ääressä (kuten kuvassa) ja pöydästä ruokalautasellisen hakeneen ja sen kanssa alas istahtaneen juhlavieraan ääressä.

It's okay 'cause I know you shine even on a rainy day

Resepti harmaaseen perjantaiaamuun.

Tee sitten päivän (viikon!) pakolliset duunihommat loppuun. Keitä sitten lisää teetä ja hymyile lisää.

Näillä ohjeilla pääsin juuri tilanteeseen, jossa voin tehdä oikeastaan ihan mitä huvittaa. No, mua ainaski tänään huvittaa katsoa digiboksilta leffa, puuhastella kisakoreografioiden parissa, mennä salille tekemään vähän rinnallevetoja ja Arnold pressejä ja yhden jalan maveja ja hakea loppuvetreytys bodybalancesta, siivota (kyllä), illan tullen pyöräyttää protskupannari ja katsoa TVOF. Ainaski.

Ja mitä muuta päivä päättääkään tarjota, ajattelin ottaa senkin vastaan. :)

And before the sun came forgotten her old name

Sain äsken hepulta kauniin kitaralla säestetyn serenadin, kun tuo kotisohvan soittoniekka tapaili Tehosekoittimen kevätklassikkoa: kasvaa vaimulin paino, meidät pian alleen musertaa...

Justiinsa! Kuunnellaanpa tässä välissä erästä toista kitaran näppäilijää. Armoitettu partaveikko, ihanaakin ihanampi William Fitzsimmons tekee hypnoottisen hienoa, yhtä aikaa haurasta ja vahvaa musiikkia. Uudella levyllä taustalla soi enemmän tavaraa kuin aiemmin, eikä kuulosta yhtään huonolta. Tänään julkaistiin uusi video: tässä torstai-iltaan laulu leijonista. :)

You better work b*tch

Korjatkaa, jos olen vallan erehtynyt, mutta mulla on sellainen käsitys, että ei ole olemassa tonttuja jotka tekevät ihmisten työt sillä aikaa kun ihmiset nukkuvat.

Jos tässä vielä tunnin verran jaksais naputella. Piis aut. :)

Kaduilla tuulee

Nyt on kuulkaas tarjolla jee ja hui -osaston uutisia: Duussila muuttaa! :)

Viikon päästä maanantaina 14.4. avautuu uusi blogiportaali, Kaduilla, joka kokoaa yhteen turkulaisia bloggaajia kertomaan kaupunkikulttuurista ja arkisesta elämästä täällä Aurajoen rannoilla. Olen saanut kunnian päästä mukaan heti lähtölaukauksesta, ja tässä tossuja starttitelineeseen asetellessa kieltämättä vähän jännittää. Bloggerissa itsekseen hölöttäminen on ollut turvallista ja kotoisaa, mutta koin tämän niin mielenkiintoiseksi tilaisuudeksi saada bloggaamiseen uutta virtaa, että uteliaisuus voitti muutosvastarintailuni.

Vaikka osoite vaihtuukin, Duussila tulee pysymään sisällön osalta aivan entisellään - luvassa on siis ihan samaa fiilisten, biisien, herkkujen ja hömpötysten selostamista kuin tähänkin asti. Portaaliin muuton myötä mukaan saattaa kuitenkin osua satunnaisesti myös yhteistyönä toteutettavia juttuja esimerkiksi kaupungin tapahtumista, ravintoloista ja palveluista (ei siis Sodastream-esittelyjä eikä väkinäistä tuoteturhuuskampanjointia). Kulttuuri ja kaupunkikulttuuri ovat mulle tärkeitä elämän elementtejä, ja olen iloinen, jos uuden bloggausympäristön innoittamana pääsen tuomaan niitä enemmän esiin myös blogissani.

Ilmoitan uuden osoitteen heti, kun systeemit ovat valmiit, ja päivitän sen myös Blogilistalle. Odotellessa voit tykätä portaalista Facebookissa ja lueskella taustajoukkojen kertomuksia Katujen takana -blogista.

Tämä viikko heilutaan siis vielä täällä, mutta sitten - tervetuloa kanssani Turun kaduille! :)

Viikon 14 herkut

Nohuhhuh. Tää viikko katosi jonnekin niin hirveää vauhtia, että onneksi on muutama herkkukuva kertomassa mitä on tullut tehtyä.

Maanantaista tuli piirakkapäivä, kun ennen jumppaa vedin välipalaksi sitruunaisen raakapatukan ja illalla leivoin hedelmäpiirakan. Ensimmäiset palat mussutettiin iltateellä äitin ja Turkuun visiitille tulleen mummin kanssa. Ehkä parasta. Maistui toki myös seuraavina päivinä, kyytipoikana kuvassa taitaa olla japanilaista senchaa.

Tiistai-ilta kului rattoisissa tunnelmissa Etikettiklubin kuohuviinikurssilla. Tällä kertaa seuranani oli hepun sijaan apukisavalmentaja-ystäväni, jonka kanssa höpötys vielä jatkui iltapalalla Di Trevissä. Tarjoilija, lisää kuohuvaa!

Viikon erikoismieliteot ovat tässä. Lähikaupassa oli yhtenä päivänä ananaksenesittelijänainen, jolta ostin kokonaisen kultakimpaleen. Opin, että ananaksen tunnistaa kypsäksi, jos keskimmäiset pienet lehdet lähtevät helposti nyppäisemällä irti - kuoren väri ei sinänsä kerro mitään. Ohjeet kokonaisen hedelmän käsittelyyn katsoin tältä hyväntuuliselta jampalta, hyvin onnistui ja hyvää oli!

Lakupalahimo taas jäi kummittelemaan mieleen, kun digiboksilta katsotussa Hyvä poika -elokuvassa Eero Aho kävi ostamassa kesäkaupasta pähkinäsuklaata ja lakupussin. Elokuvat, nuo voimakkaat vaikuttajat! :D

Think I'm addicted to your light

Tuossa aiemmin illalla, kun Tiia Erämeri vetäisi TVOFissa kohtuullisen vakuuttavan tulkinnan Beyoncén If I Were a Boysta, totesin sohvalla hepulle, että kyllä se Beyoncékin on, muuten, aika hullun hyvä laulaja. Ja olisin näyttänyt sille yhden videon, mutta sitä ei kiinnostanut. Joten tuuttaanpa sen videon tänne. :)

En ole mikään varsinainen Beyoncé-fani, mutta tunnen rouva Carteriin enemmän sielujen sympatiaa kuin suurimpaan osaan muista maailmantähdistä - suurelta osin siksi, että Beyoncé on syntynyt kaksi päivää ennen mua. Jotenkin älytöntä miten kaksi samanikäistä ihmistä, siis mää ja my homegirl Bey, on eläneet eri puolilla maailmaa yhtä kauan ja niin huikean erilaiset elämät. Kreisi leidi, ei voi kuin ihailla.

Mä ainakin tulen tästä videosta todella hyvälle tuulelle. Kokeile, ehkä sinäkin. :)

Runokohtauksia Kulttuuriolohuoneella

Piipahdin eilen melkoisen mukavassa alkuiltahetkessä vanhoilla huudeillani Martin Kulttuuriolohuoneella, jossa vietettiin Runokohtauksia-näyttelyn avajaisia. Runokohtauksia on äitini (niin, mun äidin!) perustama ja koordinoima runohanke, jossa turkulaiset runoilijat ovat kääntäneet Turun seudulla asuvien maahanmuuttajarunoilijoiden tekstejä lähtökieltä osaamatta, yhteisen kielen kokonaan puuttuessa kulttuuritulkkien välityksellä. Tiettävästi ensimmäistä kertaa käytetyllä - ja ilmeisen antoisaksi havaitulla - työtavalla toteutetut runokäännökset alkukielisine versioineen ovat siis nyt nähtävillä Kulttuuriolohuoneella. Tai sanokaa Kultsu vaan. :)

Avajaisissa omia runojaan lukivat venäjäksi Andrei Karpin ja persiaksi Shahla Ezadi. Runojen kuuntelemisessa itselleen täysin vieraalla kielellä on jotain ihmeellistä taikaa - miten tunnelma välittyy, vaikkei mittään tajuais. Kuten avajaistilaisuuden päätteeksi vähintäänkin päräyttävää improvisatorista bassorunotaidetta soittanut Otso Helasvuo totesi, sitä ei yritä löytää sanoista merkityksiä, vaan keskittyy kerrankin kuuntelemaan kielen sointia ja sävyjä. Ja siitäkin voi saada, noin vain keskiviikkoiltapäivänä, irti ihmeen paljon.

Runokohtauksia-näyttely on avoinna 29.4. saakka Kultsulla osoitteessa Stålarminkatu 3. Ja kun käyt, nauti ihmeessä myös kuppi kahvia tai teetä, lainaa kirja tai pari ja pyörähdä ostoksilla luomupuodissa. :)

April prepares her green traffic light and the world thinks "go"

Kevään tuoksu. Se on tänäkin vuonna tässä. :)