Paljastuuko etten oo hauska, tyhjästä vain länkytän

Tässä on viime aikoina tullut mietittyä tätä bloggaamista, ja nyt ollaankin aivan asian ytimen äärellä: kävi nimittäin niin, että mun piti keskeyttää se mitä olin tekemässä vain tullakseni kertomaan mitä olin tekemässä.

Luin kirjaa keskellä perjantaipäivää.

Ooh! Kuinka erikoista!

No on erikoista, koska yleensä tämän huushollin väki lukee vain yhdessä sängyssä ennen nukkumaanmenoa. (Yksi päivän parhaista hetkistä, muuten.)

Nyt oli aikaa lukea päivällä, koska yksi dedis oli tänään aamukymmeneltä ja seuraava on huomenna aamuyhdeltätoista, mutta ne matskut eivät ole vielä tulleet. Kun aamu ja ilta kuluvat töiden parissa, päivällä on se aika, jolloin freelancer lukee kirjaa, käy lämpöjoogassa ja isin kanssa teellä.

Tällä hetkellä luen Tommi Liimatan viime vuonna ilmestynyttä romaania Rautanaula, joka oli tarttunut lukulistalle jostain taannoisesta Hesarin kirjailijahaastattelusta ja arviosta. Orkesteri nimeltä Absoluuttinen Nollapiste on mulle tuttu oikeastaan vain nimeltä, enkä ole lukenut Liimattaa aiemmin, joten kirjaan tarttumista ei ollut sikäli sävytetty ennakko-odotuksilla. On ollut tähän mennessä ihan mieluista luettavaa, koska niin kuin takaliepeen sitaateissakin sanotaan: Teksti on niin ihanan oivaltavaa, että miten joku päivänselvä, tavallinen asia on kuvattu niin hersyvästi (kirjavinkit.fi).

Niin kuin nyt vaikka se, että pihlajapuu on vinkkara.

Ja Raisa laittoi lämpimiä leipiä parittoman määrän, itselleen yhden vähemmän. Eikö se ole rakkautta?

Ja Niin, viranomainen kommentoi. Kai ei kysynyt, mihin se liittyi. Tai ei se ollut kommentti. Niin on naula jonka voi huoletta lyödä koska se ei kanna kuitenkaan.

Ja Kai Malmirinne vältti jonotusta aina kun saattoi siihen vaikuttaa. Hän teki pöytävarauksen niin pian kuin suinkin ja lähti ajoissa liikkeelle. Sen odotuksen hän sieti, että pyöröoven reikä liikkui kohdalle.

Kirja on siis vielä kesken. Melkein en malta odottaa että saan luettua sen loppuun, koska Hesarin arviosta jäi takaraivoon sellainen ajatus, että kirjassa on joku juju, joka paljastuu loppupuolella ja on ilmiselvästi hoksattavissa myös kirjan kannesta kun sen vain tietää. Ai että olenko yrittänyt tihrustaa kannen leiskasta kaikkia mahdollisia vinkkejä, no olen. Jos muistankin väärin ja kyse oli jostain ihan toisesta kirjasta, saatan vähän pettyä. :D