Lupaan ja vannon

Mulle uudenvuodenlupaukset eivät sinänsä ole itseisarvoja - että pitäisi lupailla jotain ihan vain lupaamisen takia - mutta yhden uudenvuodenlupauksen, hyvin käytännönläheisen sellaisen, olen jo ehtinyt näin etukäteen ilmoille kajauttaa. Lupasin hepulle, että vuonna 2014 opettelen parsimaan villasukkia. :)

Noin muuten ajattelin ensi vuonna jatkaa tämän syksyn tiukan taloustilanteen kirkastamalla linjalla ja keskittyä elämässäni kaikkeen muuhun kuin shoppailuun ja materian haalimiseen. On ollut henkäyksen helppoa olla ostelematta mitään, olla edes nuohoamatta tuolla kaupungilla pisin kauppoja, kun tilin saldo on ollut kovin vaatimaton. Ja samalla olen tajunnut, että oikeasti tarvitsen hyvin hyvin vähän mitään uutta kampetta ja rompetta. En nyt hyvänen aika ainakaan mitään sellaista, josta kerrotaan naistenlehdissä ja muotiblogeissa että sukella kauden trendeihin ja tammikuun wishlist ja päivitä lookkisi uuteen vuoteen. Lainojen, laskujen ja toiminimen kulujen jälkeen jäävä raha saa kulua jatkossakin pääasiassa ruokaan ja liikuntaharrastuksiin. Ja ehkä vähän matkailuun.

Jaa mutta enpä jauhakaan tästä aiheesta tämän enempää - Eeva Kolun tuoreessa blogimerkinnässä ja kommenteissa käsitellään niin paljon samoja ajatuksia. :)

Kas siinä ihan kelpo suuntaviivoja tulevalle(kin) vuodelle. Aion myös pysähtyä nauttimaan niistä hetkistä, kun kaadan vettä hitaasti pannuun teelehtien päälle, ja niistä, kun joogassa vapautan itseni kotka-asanasta ja tunnen lehahtavani lentoon, ja niistä, kun hyvä biisi iskee kohdalleen niin että alkaa itkettää tai heiluttaa tai naurattaa.

Mutta nuohan nyt on tuommoisia itsestäänselvyyksiä, ei mitään oikeita lupauksia. Siispä villasukat.