30. lokakuuta 2013

All my bags are packed I'm ready to go

Jäipä viimeksi erikseen mainitsematta, että tossa reilun vuorokauden päästä Seattlessa pääsen halimaan paitsi yhtä ihanaa morsianta, myös kahta ihanaa kissaa! Parivaljakon nimethän ovat valmiiksi ameriikankieliset, joten siltä(kin) osin muutto toiselle mantereelle lienee sujunut kivuttomasti. :)


Jos kohta Duussilan päivitystahti on viime aikoina muutenkin ollut laiskanpulskeanpuoleinen, nyt edessä on luultavasti viikon verran taukoa. Palaillaan sitten jenkkikuulumisten kanssa! Take care now, bye bye then! :)

28. lokakuuta 2013

Seattle calling!

En yleensä ole mikään kahvinjuoja (tarkemmin sanottuna olen se, jolle täytyy aina kylässä keittää erikseen teetä), mutta tänään nautiskelin tämmöisen herkun. Starbucks Seattle Latte. Olikin aika jestaksen herkku!


En yleensä ole myöskään mikään spontaani suurten päätösten tekijä (tarkemmin sanottuna olen se, joka meni naimisiin toisen yhtä epäspontaanin suunnittelijan kanssa) mutta viime viikollapa tempaistiin ja ostettiin parin päivän harkinnan jälkeen tämän viikon torstaiksi lentoliput Amerikkaan.

Seattle, baby! :)


Rakas ystäväni Monsteri, joka muutti alkukuusta ison meren taakse, menee perjantaina naimisiin. Meidän oli tarkoitus osallistua vasta ensi vuoden puolella Suomessa juhlittaviin häihin, mutta kävikin niin, että tuleva rouva sulhasineen kysyi multa Skypessä viikko sitten, voisinko tulla paikkaamaan yllättäen tulonsa peruuttamaan joutunutta kaasoa. No mikäs tässä villillä ja vapaalla freelancerilla on lähtiessä, kun toimisto kulkee mukana käsimatkatavaroissa - ja kun ihanat naimisiinmenijät olivat valmiit järjestämään kustannuspuolen niin, että pankkitilini saldo ei laske reissun takia juuri nykyistä enempää miinukselle. Heppukin sai junailtua talvilomansa tähän kohtaan, joten hups, edessä on yhtäkkiä yhteinen viikon reissu Jenkkeihin. Ja mun kun piti istua koko loppuvuosi rahattomana sohvannurkassa syömässä kaurapuuroa. :D


Ihanaa päästä olemaan ystävän apuna ja tukena tärkeänä päivänä! Ihanaa päästä hepun kanssa reissuun!

Ihanaa kun alkoi huipata päästä toi kofeiini! Aina välillä intoudun testaamaan kaffetta vain todetakseni, että meikäläiselle on edelleen turvallisempaa pysytellä vihreässä teessä. Kaipa semmoista saa Seattlen Starbucksistakin? :)

24. lokakuuta 2013

It's beginning to look a lot like Christmas

Kaksi kuukautta jouluaattoon! Glögikausi korkattu! Joulutorttukausi korkattu, tosin vadelmahillolla mutta kuitenkin!

Ja piparirahkakausi herranjestas täydessä vauhdissa!


Arlalle kiitokset tästä täydellisestä joulunodotusherkusta - mutta moitteet puutteellisesta ohjeistuksesta, tuossa purkin kannessa kun ei puhuta mitään suoraan lusikalla suuhun lappamisesta.

Mission to self: yritä saada yksi purkki säästymään lusikointipiipahduksilta niin kauan, että saat kokeiltua tuota rahkapiirakkaakin. :)

23. lokakuuta 2013

Where would we be without the dreamers who pay no heed to good advice

Kuule, sinä! :) Jos olet tänään illalla Helsingissä vailla tekemistä, tässä sulle ehdotus: ole ihana, osta lippu Tavastialle ja mene kuuntelemaan hyvää musiikkia. Lavalla ensin Antero Lindgren ja sitten, oi sitten, Ed Harcourt.

Voi höhlä. Nyt mulla ihan riipaisee sydämestä, kun kirjoitan tätä, enkä ole itse menossa keikalle.

No, ehkä herra Harcourt ymmärtää, että aina ei reissaaminen keskellä viikkoa onnistu. Näin Edin ekan kerran Tavastialla jo yhdeksän ja viimeksi kolme vuotta sitten, joten ihan heppoisesta suhteesta ei kuitenkaan ole kyse. :)

Menehän sinä siis tänään keikalle jos voit! Minä menen tänään teatteriin mutta toivon, että vielä joskus pääsen kuulemaan livenä noita helliviä ja herkistäviä, yhtä aikaa ilmaan nostavia ja jalat maahan juurruttavia sävelten ja sanojen yhdistelmiä.

22. lokakuuta 2013

Meil on täydellinen elämä täynnä laulun aiheita

Oho.

Vaikka en ole koskaan omaksunutkaan pakko blogata joka päivä -mentaliteettia, tällaiset melkein viikon mittaiset tauot ovat sentään olleet vuosien varrella aika harvinaisia. Joskus vain ei tule kirjoitettua, vaikka ei olisi erityisesti kiirekään. Niin kuin nyt. Aika on vain mennyt muihin asioihin.


Kuten sukulaisten kanssa teen ja punaviinin juomiseen, ystävien kanssa muurinpohjalettujen ja suklaapiirakan syömiseen, kuntosalilla olemiseen, uima-altaassa olemiseen, tanssitunnilla olemiseen, sohvalla olemiseen, HIMYMin katsomiseen, X Factorin katsomiseen, tanssivideoiden katsomiseen, orkidean kukkien ihmettelyyn, enkelinsiiven kukkien ihmettelyyn, ystävien lasten ihmettelyyn.


Päässäni pikkuisen nyrjähtää aina, kun joku bloggaaja kirjoittaa, että tänään on kiire ja pitää priorisoida joten saatte nyt vain tällaisen pienen postauksen tai tänään en ehdi postata kunnolla mutta täs ny kuitenkin vähän kuvia tai jotain. En nyt meinaa sitä, että omat tarinointini olisivat koskaan aina täyttä asiaa ja "kunnon" bloggaamisen arvoisia, mutta siis - jos ei ole aikaa blogata, sitten ei ole, ei sitä mun mielestä tarvitse tulla blogiin selittelemään sillä hetkellä kun sitä aikaa ei ole. Jos kerran aikaa ei ole. Kert nii. Eiks nii?


Tänään en ehdi postata kunnolla mutta täs ny kuitenkin vähän kuvia tai jotain. :)

16. lokakuuta 2013

Baby be a giant, let the world be small

Heipä hei, oon vähän fiiliksissä. Sain äsken treenien jälkeen pitää sylissä noin neljän kuukauden ikäistä iloisesti hymyilevää pikku tyttöä, kun äitinsä kieppui tankotanssitangolla pää alaspäin. Sitten tulin kotiin ja katsoin Robbien juuri julkaistun Go Gentle -videon. Toi lopun I love you Teddy. Sniisk.

En kyllä ole ihan varma, ymmärränkö, mitä videossa halutaan kertoa tuolla laivallalipumisen lavasteisuuden ja kamerat ojossa ihmettelevien kadunmiesten realismin välisellä kontrastilla. Olisin ehkä tykännyt enemmän tuosta laivallalipumisosuudesta ihan sellaisenaan.

Nomutta kato sää video niin mää meen tästä syömään kananmunavoileipiä. :)

15. lokakuuta 2013

Nousee nousee

Terveisiä kuntosalilta! Aika lailla tältä näytti meikäläisen leuanvetotreeni tänään. Paitsi että tuo kittimilli ei irvistele yhtä paljon kuin mää.


Noudatan salitreenissäni sellaista keep it simple, stupid -ajattelua, että teen varmasti jotain 90 % liikkeistä levytangolla, käsipainoilla tai kehon painolla. Leuanveto on kuitenkin niitä harvoja vastustajia, joiden kanssa joudun turvautumaan laitteen apuun. Tiedetään tiedetään, kyllä naisetkin pystyy vetämään ihan niitä oikeita leukoja, mutta toistaiseksi en ole kokenut siihen hommaan erityistä paloa, joten olen tyytynyt noihin avustettuihin versioihin.

Voittajafiilis tulee kyllä siitä, kun heti ekan liikkeen (no se leuanveto) jälkeen ääni päässä sanoo että hohhoijaa olipa helkkarin raskasta en jaksa enää lähden kotiin - ja sitten kuitenkin pinnistää suunnitellun treenin loppuun asti. :)

13. lokakuuta 2013

X Factor UK -kuulumisia

X Factor UK -tietotoimistosta hyvää iltaa! Lontoossa laulettiin eilen tämän kauden ensimmäinen live, joten eiköhän ole korkea aika katsastaa, millaisia tyyppejä saamme tänä syksynä ihastella ruudussa.* Siis Gary Barlow'n lisäksi. :)

*Heppu oli sitä mieltä, että ketään ei kiinnosta. Pöh, uskallan epäillä toisin! Minä vain haluan vähän levittää musiikin ilosanomaa!

Gary valmentaa tänä vuonna (joka muuten jää herran viimeiseksi X Factor -syksyksi, ymmärrettävää mutta silti byääh!) bändejä. Kolmesta alun perin solisteina kisaan lähteneestä mimmistä koottu Miss Dynamix vetäisi eilisen 80-lukuteeman henkeen The Pointer Sistersiä. Poikakolmikko Rough Copy taas lauloi Phil Collinsia niin hyvin, että Nicole Scherzinger taisi kehaista jätkiä koko show'n parhaaksi ryhmäksi ikinä. Omaksi suosikikseni eilisistä vedoista nousi kuitenkin Kingsland Roadin vekkuli viisikko, jolla oli eilen niin hyvä meno että!



Louis Walshin valmennettavana on poikien sarja. Sam Callahan tietää itsekin, ettei ole kisan vahvin laulaja, mutta jonkinlaista popparipotentiaalia pojusta kyllä löytyy. Symppiksen Luke Friendin valttina on persoonallinen tatsi (ja mieleen jäävä hiuskuontalo), mutta oma lempparini nuorista miehistä on 16-vuotias sulkku Nicholas McDonald, joka laulaa kuin mikäkin - ja jonka eilinen biisivalintakin kyllä osui omaan makuuni parhaiten kohilleen.



Nicole Scherzingerin huomaan ovat päässeet tällä kertaa tytöt. Mimmien sarja on ainoa, josta en vielä ole löytänyt omaa suosikkiani. Taitavia typyköitä kyllä - ja kovasti keskenään erilaisia. Hannah Barrett laulaa sellaisella sielun syvyydellä, ettei uskoisi 17-vuotiaaksi jos ei tietäisi. Tamera Fosterilla voisi ajatella olevan poptähden paketti jo pitkälti kasassa, mutta mimmi on jotenkin jäänyt itselleni turhan persoonattomaksi. Abi Altonilta puolestaan persoonallisuutta löytyy sitäkin enemmän, ja musikaalisuus kyllä loistaa pianon takaa kilometrin päähän.

Neljäs kategoria on Sharon Osbournen valmentama yli 25-vuotiaiden jengi, josta löytyy tämän kauden oma ykkössuosikkini. Blondipommi Shelley Smith sai eilisessä pikaäänestyksessä vähiten kannatusta yleisöltä ja joutui siten toiseksi laulajaksi tämän illan tuloslähetyksen pudotuskilpalaulantaan. Lorna Simpsonista en ole itse oikein vielä löytänyt tarttumapintaa - mutta sitten. Kehotan painamaan mieleen nimen Sam Bailey. 37-vuotias vanginvartija täräytti niin uskomattoman ensimmäisen koelaulun, että en pysty vieläkään katsomaan tuota videota kuivin silmin, vaikka oon nähnyt sen jo ehkä sata kertaa. Ja kuinka ollakaan, myös eilinen voimaballadiveto sai tihrustamaan itkua. Käsittämätön ääni ja tulkinnan lahja, eihän siihen muuta tarvita.

Toivon luonnollisesti Garyn tiimille onnea ja menestystä, mutta kyllä mä silti soisin Samille tän kisan voiton. Huikee naine. :)

12. lokakuuta 2013

Dream baby dream

Mulla on unelma. Tai on kyllä useampiakin, mutta yhden niistä kerron nyt.

Mulla on unelma, että menestyisin performing arts -SM-kisoissa koreografina. Kaksissa viime kisoissa joukkueeni on ollut täpärästi ensimmäinen, joka on jäänyt ulos finaalista. Yhteiset matkat ovat olleet hienoja, enkä muuttaisi niiden varrelta mitään, mutta nälkä on näköjään kasvanut tässä syödessä... Jos kerran kisataan, kisataan sit ja, right? :)

Niinhän tuota sanotaan, että jos unelmat eivät hiukkasen pelota, ne eivät ole tarpeeksi suuria. Tämä on sellainen unelma, joka enimmäkseen kutkuttaa just oikealla tavalla, mutta myös pelottaa - lähinnä siksi, että se on hyvää vauhtia muuttumassa unelmasta tavoitteeksi. Ja huh, miten suuri ero noilla kahdella sanalla onkaan! Unelma liitelee vielä tuntemattomassa tulevaisuudessa kevyiden pilvenhattaroiden päällä, mutta tavoite on jo jotain paljon konkreettisempaa, lähempänä olevaa, jotain sellaista, jota kohti ollaan määrätietoisesti pyrkimässä ja jonka mahdollinen saavuttamatta jättäminen aiheuttaa pettymyksen.



Tämä on siis jo kolmas syksy, kun saan aloittaa koreografian tekemisen ja kesän kisoja kohti valmistautumisen oman pienryhmän kanssa. Tai siis tänä syksynä kahden pienryhmän kanssa. Vastuu on suuri, ja kyllä sen vastaanottamista tulikin puntaroitua. Vaikka lähipiirini olikin tiukasti sitä mieltä, että kahden joukkueen valmentaminen on liian iso pala haukattavaksi, tein päätöksen kuitenkin itse ja suostuin tuplatehtävään.

Ja nyt, kun treenikausi on startattu ja mulla on kaksi ihanaa joukkuetta, joissa tanssii yhteensä 14 taitavaa nuorta naista, olen sekä äärettömän innoissani että peloissani. Innoissani siksi, että olen valmis ottamaan uusia askelia unelmaani kohti. Peloissani siksi, että olen unelmani kanssa aika yksin, koska en voi toivoa sille kannustusta kotoa.

Juuri tänään luin Nordean asiakaslehdestä psykologi Ilona Rauhalan sanat:

Unelmien toteuttamisessa on kyse siitä, että niihin varataan aikaa. Eikä niiden toteutuminen ole rahasta kiinni. Monesti kyse on rohkeudesta.

Aikaa ja rohkeutta, niinpä. Kumpaakin kaipaisin vähän lisää. :) Aion kyllä tehdä kaiken voitavani sen eteen, että unelmaani kohti pyrkimiseen käyttämäni aika ei olisi pois parisuhteelta. Koska tanssimenestystä paljon tärkeämpiä unelmia ovat ne, joita unelmoidaan yhdessä aviopuolison kanssa.

Esimerkiksi Bruce Springsteenin tahtiin. Viimeisimmältä kiertueelta koottu uunituore video summaa jotakuinkin täydellisesti, mistä sekä Pomossa että avioliitossa on ainakin oman parhaan käsitykseni mukaan kyse: sekä arjen että unelmien jakamisesta.

11. lokakuuta 2013

Go gentle

Freelancerin vapaa aamupäivä osui tänään just kohdalleen, kun pystyin avaamaan BBC:n nettiradiosoittimen varttia yli kymmeneltä ja istahtamaan rauhassa tunniksi kuulostelemaan Chris Evansin aamushow'ta, jossa oli vieraana Robbie Williams (ja James Blunt) (ja haastattelussa myös Tom Hanks) (Tom Hanksilla on muuten tosi miellyttävä ja jotenkin turvallinen ääni) (se oli aika hauskaa kun Tom Hanks kysyi Robbielta mikä on sen lempitomhankselokuva).

Viime viikolla samaisessa ohjelmassa oli ensisoitossa Gary Barlow'n uusi sinkku, ja tänään vuorossa oli uutukainen nimeltä Go Gentle Robbien tulevalta swing-levyltä. Voi miten kauniin biisin herra Williams onkaan tyttärelleen kirjoittanut! Chris Evans luki ensisoiton jälkeen kuulijoiden tuoreita kommentteja - tuntui hyvältä kuulla, etten ollut suinkaan ainoa, jonka biisi sai pillahtamaan vastaanottimen ääressä itkuun. :)

Varsinainen video (jota kuvattiin viime viikolla Losissa) antaa vielä odottaa itseään, mutta heti tänään julkaistiin lyriikkavideo. Ja aika kiva sellainen!



Meidän sukua kohtasi tällä viikolla menetys, jonka käsittelemistä tämä biisi saa omalla kohdallani nyt säestää. Oma osani on yrittää olla enemmän muiden tukena kuin niinkään surra itse. Mutta miten onnellinen olenkaan siitä, että pääsen tunnin päästä halaamaan isiä ja juomaan sen kanssa iltapäiväteetä.

8. lokakuuta 2013

Tiistain tanka


Sydämen lyönnit,
väriä hehkuvat puut:
tunnen jokaisen.
Kuinka pitää päiviä
itsestäänselvyytenä?

7. lokakuuta 2013

There's a song to ease your fear, a song to take you far from here

Hiihoo, hyvää maanantaita! Itse pamautin uuden viikon käyntiin pienellä musiikkiputkella, jonka haluan nyt jakaa sinun kanssasi. Lokakuun uutuuksia Brittein saarilta, olkapäät hyvät.

Ensimmäisenä viime yönä YouTubeen tuutattu Gary Barlow'n virallinen Let Me Go -video. Hahaa, se muutama päivä aiemmin julkaistu pirteä sanavideo olikin siis vain alkusoittoa! Musta tässä videossa on jotain hämmentävän vanhanaikaista (ja nyt jos joku sanoo että niin se Gary Barlow niin tinttaan), eikä siis ehkä pelkästään hyvällä tavalla... Mutta biisi on ihana - ja kyllä mä koska tahansa hyppäisin mukaan joraamaan tommosiin katujameihin. Varsinkin jos pianon takana istuisi Captain Barlow. :)



Toisena Matt Cardlen uusi ralli When You Were My Girl. Sen lisäksi, että tykkään Mattin persoonallisesta laulusoundista ja meiningistä noin yleensäkin, tommoset välitaputukset on mun heikko kohta. Tap tap! Parasta! Tap tap! Ja torvet soi! Ja videossa on ihan upee tanssijatyttö!



Kolmantena Keanen Higher Than the Sun, toinen marraskuussa julkaistavan kokoelmalevyn uusista biiseistä. Vaikka en ole koskaan kovin tarkkaan seuraillut tai fanittanut Keanen tekemisiä, olen aina ollut sitä mieltä, että bändi hallitsee melodian ja sointujen kuljetuksen harvinaislaatuisella taidolla (tässä kohtaa ei voi jättää mainitsematta 2000-luvun popmusiikin mestariteosta nimeltä Bedshaped). Eikä tämä uutukainenkaan pääse siltä osin pettämään.



Mulle tuli näistä biiseistä kovasti hyvä fiilis, toivottavasti sullekin! :)

5. lokakuuta 2013

This is gonna take a bit of getting used to but I know what's right for you

Olen vahvasti sitä mieltä, että nyt jos koska on hyvä aika ihmisen olla Thatter.

Kattokaa nyt vaikka tätäkin.



Kesäkuussa ilmestyi Mark Owenin soololevy, elokuussa näin Robbie Williamsin Tallinnassa, marraskuussa ilmestyy ensin Robbien swing-levy ja viikon päästä siitä Captain Barlow'n soololevy.

Kohtalaisen hemmoteltu olo. :)

Garyn tulevan levyn nimi on jo paljastettu: Since I Saw You Last. Samoin eka sinkkulohkaisu sai ensisoittonsa eilen, ja voi pojat miten leppoisasti se soikin tähän lokakuuhun. Mumford & Sons -vibat ovat ilmiselvät (tuo bändi nyt tulee ekana mieleen ihan ajankohtaisuutensa vuoksi, vaikka samantyylistä kamaa on toki tehty jo vuosikymmeniä sittenkin) mutta eivät haittaa yhtään ainakaan meitsiä, päinvastoin.

Banjot soimaan ja hyvää tuulta lauantaihin! :)

4. lokakuuta 2013

Perjantaipullo ja -pulla

Hyvää korvapuustipäivän alkuiltaa! Niin se vain salakavalasti yrittää hiipiä Ruotsista tänne meillekin, mokoma kanelbullens dag. Kaiken maailman hapatuksia.

No oikeesti en tietenkään pane yhtään vastaan, koska korvapuusti! Mmmm!


Pullo: Philosophy. Pulla: Naantalin Aurinkoinen. Kuvanlaatu: Lumia 520.

Tuoksu: Herkullinen. Maku: Mmmm! :)

1. lokakuuta 2013

Concrete love is often better

Mulle on tullut tavaksi merkitä uuden kuukauden alkaessa kalenterikirjaani jonkinlainen alkusoinnullinen positiivinen tunnelma tulevaa kuuta varten, käytännössä siis kuukauden kanssa samalla kirjaimella alkava adjektiivi kuukauden pariksi. Tänään aloin maistella tätä lokakuuta, ja mitä tuli mieleen? Laiska lokakuu. Lohduton lokakuu. Laahaava lokakuu...

Kamoon! Mistä nyt tuulee! Jotain positiivisempaa!

Ja sitten se löytyi: lempeä lokakuu. Mielessä kävi myös loistava lokakuu, mutta olen sitä mieltä, että loistetta enemmän tähän kohtaan vuotta tarvitaan sittenkin lempeyttä. :)


Ainakin aion itse tehdä voitavani, että tämä lokakuu tulvisi lempeyttä. Kalenteriin on toistaiseksi merkitty lähinnä töitä ja treenejä, kesäajan päättyminen ja yhdet tuparit. Ja Jonna Tervomaan keikka - luulenpa, että lempeän lokakuun merkeissä mun on sijoitettava lippuun 15 euroa, vaikka juuri kaikki tuollaiset ylimääräiset menot olisi nyt karsittava. Mutta se keikka jos mikä toisi syksyiseen lauantai-iltaan lempeyttä.

Kuukausi myös käynnistyi tänään lempeällä otteella. Aamulla kävin leppoisalla hölkkälenkillä, ja iltapäivällä vajosin ihanaan aromaterapiahierontataivaaseen, kun käytin viimevuotiselta kisajoukkueeltani kiitokseksi saamani lahjakortin. (Lahjokaa, ihmiset, toisianne hemmottelulahjakorteilla! Niin harvoin tuollaisia hetkiä tulee itse itselleen ostettua, mutta tekevätpä vain eetvarttia.) Päivän mittaan olen kumonnut monta kupillista vihreää teetä, jos nyt myös aika paljon suklaata. Mut pannaan sekin lempeyden piikkiin.

Nyt lisää teetä. Ja töitä. Lempeämpää varmasti olisi tehdä tähän aikaan hämärtyvästä illasta jotain ihan muuta kuin naputtaa näppistä, mutta sentään: kun nostan hetkeksi katseeni ruudusta, näen työhuoneen ikkunasta auringonlaskun lempeät värit.