23. syyskuuta 2013

You'll learn to bend when the wind blows

Kuten edellisessä merkinnässä tulikin jo todettua, syystuuli on puhaltanut täällä viime päivinä aika lujaa vasten kasvoja. Huolet ovat onneksi alkuperältään varsin maallisia talouspuolen juttuja, mutta niillä on tällä kertaa perässään sen verran monta nollaa, että tilanne ei ohitu olankohautuksella.


En viitsi mennä tässä sen tarkemmin yksityiskohtiin; muotoiltakoon asia vaikka näin, että freelanceriuden vapauden kääntöpuolena on tiettyjä yrittäjyyteen liittyviä epävarmuuksia ja vastuita, joiden kanssa en ole ihan vielä oppinut sinuiksi - en tiedä, johtavatko jäljet enemmän humanistiuteeni vai huihai-haihattelevaiseen luonteeseeni (jos aviomieheltäni kysytään, nuo kaksi ovat sama asia). Oli miten oli, esimerkiksi näistä syistä eteen saattaa tulla tiettyjä eräpäivällä varustettuja yllätyksiä, joilla on nujertava voima jo valmiiksi tavallista tiukempaan taloustilanteeseen itsensä ajaneeseen yksinyrittäjään.


Onneksi olen oppinut sekä vanhemmiltani että hepulta tiettyä ratkaisukeskeistä otetta. Viime viikolla tilanteen päälle vyöryessä annoin kai luonnollisesti itseni vaipua joksikin aikaa murheen alhoon, mutta yllätin itsenikin sillä, miten nopeasti tartuin laskimeen ja ryhdyin konkreettisesti selvittämään, mitä voin tehdä asialle. Kovin nopeasti en paljonkaan, mutta ajan kanssa kaikki järjestyy. Siinä ne taikasanat: kaikki järjestyy.



Varsinaista huolenaihetta isompi asia onkin ollut se itsesyytösten ryöppy ja alemmuudentunne, jonka tilanne on aiheuttanut. Miksen mä osaa, olen pettänyt itseni ja muut, hävettää, olen epäonnistunut. Se auttaa vähän, että tiedän hepun olevan tukeni ja turvani myös tässä tilanteessa (toukokuussahan se sovittiin todistajien läsnäollessakin että myötä- ja vastoinkäymisissä ja mitä niitä nyt oli). Ja se, että äiti sanoo että olen viisas ja ihana. Ja se, että ystävä punaviinilasin takana ymmärtää tismalleen miltä musta tuntuu.

Matka jatkuu, ehkä jonain päivänä jotain tästäkin kaikesta oppineena. Tämä viikko olkoon edellistä valoisampi - koska hei, it's just a bump in the road. :)


[kuvat Pinterestin Wise Words -boardistani via 1 - 2 - 3 - 4 oma]

4 kommenttia:

  1. Ah, nyt kyllä löytyi se lausahdus, joka kuvaa elämäntilannettani ja mietteitäni siitä juurikin niinkuin asian näen. Tarkoitan siis tuota otsikkoa, jotenkin niin lohdullinen <3

    Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiva kuulla! Lausehan on tuosta lopussa linkkaamastani Erik Hasslen biisistä - jota on tullut kuunneltua taas viime päivinä aika ahkerasti. :)

      Poista
  2. joskus nuorena joku viisas kertoi meidän perheelle että asioilla on tapana järjestyä, erittäin viisas äitini tuota aina toistelee mun ollessa jossain epätoivon pohjalla, koskaan se ei oo ollut väärässä :)
    asiat järjestyy aina, ihan taatusti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmoisia ne asiat kyllä on. :)

      Tällä kertaa jaloilleen pääseminen tulee vain viemään aika paljon aikaa... mutta tää aika jos mikä on nyt sitä, josta ihmisen kuuluu yrittää oppia vähän jotain ongelman pintatasoa syvempää. :)

      Poista

Sano sää kans!