Joopa joo, jooga joo

Phuhh, eipä liiku päässä kovin montaa ajatusta hikisen ja haastavan puolitoistatuntisen vinyasa-lämpöjoogan jälkeen. Löysin tieni Aurajoogaan vuodenvaihteessa, ja olenkin koko vuoden ensimmäisen puoliskon ajan käynyt lämpöjoogaamassa säännöllisesti kerran tai kaksi viikossa. Vaikka kymppikortin hinta kieltämättä hiukan kirpaisee aina ostohetkellä, sellaista epäolennaisuutta kuin rahanmeno ei kerta kaikkiaan tule miettineeksi ikinä joogasalin rauhassa. Jos jo jooga itsessään on ihan parasta (siksikin, että sitä voi jonkin aikaa harjoiteltuaan alkaa tehdä myös ihan itsekseen vaikka kotona) niin lämpöjooga on kyl ihan parasta.

Tänään tunnin teemana oli tälle selkävaivaiselle osuvasti "totuudellisuus ja taaksetaivutukset". On meinaan harvinaisen totta, että meitsin selällä ei enää kovin taakse taivuta, ja se on vain hyväksyttävä. Mutta silti yritettävä milli kerrallaan vähän pidemmälle - niinä päivinä, kun se tuntuu oikealta.

Ommm.