Top chef

Vaikka itse sanonkin, laitoinpas eilen aika kivan illallisen synttärisankariäitille ja isille! :) Alkuun ruusukaali-avokadosalaattia (tosin, koska ruusukaalia ei löytynyt mistään, pilkoin tilalle retiisiä - toimi mainiosti sekin), sitten pinaatti-ricotta-tuorepastaa ryyditettynä voissa paistetulla tuoreella pinaatilla, mozzarellalla ja prosciuttolla, jälkkäriksi Pappagallon jugurttijäätelöä, mangoa ja mansikoita. Täydet mahat, monta kippistystä ja hyvä mieli. Äiti ja isi on ruokkineet mua niin monta vuotta, että kiva antaa vähän takaisinkin - etenkin nyt, kun alan päästä yli siitä ajatuksesta, että miks mää ny niille laittaisin ruakaa kun ne on niin paljon taitavampia kokkeja ku mää. Pöh! Ei siinä tarvita kulinaristisia ihmesuorituksia, että ruoka maistuu rakkaiden kanssa.

Mutta onhan se sentään hiukka mahtavaa, kun joku osaa tehdä ruoasta paitsi pyörryttävän hyvää, myös silmillä nautittavaa taidetta. Niin kuin nyt esimerkiksi ravintola Smörin keittiössä hääräävä Jarno Seppä, joka vastasi viime viikonloppuna mun polttari-illallisesta - ja kokkasi eilen kakkossijalle valtakunnallisessa Vuoden kokki -kisassa! Hiukka huikeeta!

Viime lauantain illallinen ei antanut aihetta kahdelle epäilykselle siitä, etteikö kisoissakin olisi menestystä luvassa. En voinut kuin huokailla, kun nokan alle kiikutettiin toinen toistaan kauniimpia annoksia (ja suklainen unelmajälkiruoka aiheutti naislaumassa jopa kiihkeäksi tulkittavaa ääntelyä...).

Mulle yksi ravintolassa syömisen pääpointeista on se, että saan sellaista ruokaa, jota en osaisi itse laittaa kotona. Tarviiko nyt sanoakaan, että polttari-illallinen todella viuhui yli kaikesta, mistä ikinä pystyisin edes haaveilemaan keittiössä. Kaksi amuse bouchea (hevostartar, anyone?), kampasimpukka-lohi-alkupala, pääruoaksi Ahvenanmaan luomukaritsaa, väliin viileän raikas karhunvadelma-sitruunaverbena-ihanuus ja lopulta jälkkäriksi suklaakakkua, paahdettua valkosuklaata ja rosmariinijäätelöä. Että jepsansaa! Maistui!

Jos olet koskaan järjestämässä polttareita, suosittelen harkitsemaan vastaavanlaista yllätystä. Yhdessä kokkaaminen on tietysti sekin aina hauskaa, mutta kun kenenkään seurueesta ei tarvinnut häärätä keittiössä, saatiin istua koko porukalla rauhassa pöydässä ja vain nauttia. Ateria sai mut niin onnelliseksi, ettei tosikaan. Kiitos, tyypit! Ja onnittelut huippukokille! Täytynee varata pöytä Smöristä pikapuoliin, ennen kuin kisamenestys ruuhkauttaa paikan entisestään. :)