13. helmikuuta 2013

Viikon päästä vasta

Voi sentään.

Aina sitä miettii, että olis kiva olla sellainen bloggaaja, joka bloggaa joka päivä kuulumisiaan, hymyjä ja ajatuksia ja hyviä hetkiä, mutta joskus kaikki vaan menee niin että yhtäkkiä kuluu viikko ilman vilkaisuakaan blogin suuntaan (tai juuri toistenkaan blogeihin).

Mutta kukkuu, hengissä ollaan! :)


Olen tehnyt viikon aikana kaikenlaista, josta olisi varmaan voinut blogatakin. Olen käynyt keikalla, brunssilla, fysioterapeutilla ja lämpöjoogaamassa, olen lukenut huimaavaa Puhdistusta ja uponnut häälehtien houkutuksiin nuoren morsiamen omistautumisella, olen ihaillut Ninen upeita naisia ja jännittänyt UMK:ta (Krista Siegfrids Euroviisuihin, jes!), olen syönyt mozzarellaleipiä ja juonut portviiniä, olen käynyt pitämässä treenejä ja nähnyt unta treeneistä ja keksinyt nimen sekä meidän joukkueelle että koreografialle,

ja olen saanut vihdoin ja viimein hääkutsut lähtövalmiiksi! Askarteluapuna ollut äiti totesi minulle, millimetrejä vimmaisella tarkkuudella vahtineelle lapselleen, että olen hirviö. Heppu nauroi vieressä. Sitten me yhdessä siemailtiin Moscato d'Astia ja mutusteltiin hienoa suklaata.

Siitäkin kaikesta olis varmaan voinut blogata vaikka sinä samana iltana, mutta Moscato d'Astin siemailun ja hienon suklaan mutustelun jälkeen ei tehnyt yhtään mieli avata tietokonetta. :)

[kuva]

1 kommentti:

  1. Mutta mukava, että nyt! Ja ihanaa häähösellyspiiperrystekosuunnittelupumpulointia, se on parrhautta!

    VastaaPoista

Sano sää kans!