3. elokuuta 2012

We all live sharing the air that we breathe

Silläkin uhalla, että paljastan nyt sinisten silmieni suuruuden ja naiiviuteni kaikkien naurettavaksi, kerron muutamasta hetkestä, joissa ylleni on parin viime viikon varrella laskeutunut hyvän olon huntu ja mieleeni juolahtanut yksi tietty ajatus. Kenties myös parin viinilasillisen herkistävästä vaikutuksesta, mutta silti.

Se iski laivalla isin kanssa Tukholmaan päin mennessä. Istuttiin Amorellan kasikannen käytävällä ikkunan ääressä ja katseltiin merelle, jossa hymyilevät veneilijät heiluttivat käsiään isoissa kaarissa. Vaikka en nähnyt, tiesin, että Amorellan kannella oli väkeä vilkuttamassa takaisin.


Se iski tiistaina Olympiastadionilla ennen Bruce Springsteenin konsertin alkua, kun meidän katsomolohkosta lähti kiertämään aalto ympäri yleisön. Ja kun keikan aikana Pomo kohotti koko kentän paikoitellen lähes uskonnollisiin tunnelmiin, ja todennäköisesti aika monella muullakin kädet ylhäällä huojuvalla oli yhtä hyvä fiilis kuin itselläni.

Se iski eilen illalla Suomenlinnassa lauttaa odotellessa kesäteatterin jälkeen (hieno Peter Pan!). Rantaan astellessa eteen avautui vaikuttava näky, kun auringonlasku värjäsi taivaan oranssin sävyillä ja nosti esiin kaupungin kauniin siluetin kirkontorneineen. Ihmiset kaivoivat kameroitaan esiin jo rannassa, ja paattimatkalla katselivat rauhallisina maisemaa.


Vaikka enhän toki tiedä, kokivatko muut näissä tilanteissa läsnä olleet yhtään samoin kuin minä, joka ajattelin, että jos toisilleen tuntemattomat ihmiset voivat edes tällaisissa lyhyissä hetkissä tuntea yhteenkuuluvuutta, tiedostaa jakavansa yhdessä ainutkertaisen hetken, joka saa heidät hymyilemään,

niin miksi olla ilkeä kenellekään, miksi haluta toiselle pahaa, miksi sotia?

Niin minä ajattelin ja olen oikeastaan vähän ylpeäkin lapsellisuudestani.

2 kommenttia:

  1. <3 Ymmärrän sinua, ja tuota hyvää sinisilmäisyyttä toivon itsestänikin löytyvän.

    VastaaPoista
  2. lisää tämmöstä. mä esimerkiksi en pysty keskustelemaan politiikasta, koska viimeistään kolmen lauseen jälkeen päädyn parahtamaan "eikö kaikki vaan vois olla kilttejä toisilleen!!"

    VastaaPoista

Sano sää kans!