14. toukokuuta 2012

Yö Versailles'ssa, päivä Turussa

Tulin tässä teekupillisen ääressä miettineeksi, että tuo blogin oikean laidan esittelyteksti on oikeastaan hitusen harhaanjohtava. Olen kova tyttö juomaan kaakaota, kyllä, mutta vielä enemmän juon teetä. Monta mukia päivässä. Joka päivä, kesät talvet. Vihreää, rooibosta, chaita, harvemmin mustaa maustettua mutta sitäkin aivan mielelläni. Kotona, kahvilassa, ystävien luona, teatterissa. Viimeksi eilen hepun mummilassa äitienpäiväkaffeilla olin taas kerran se, jolle erikseen keitettiin teevesi (ja tuotiin pöytään kauniissa posliinikannussa).


Hepulla on ollut viime vuosina kova yritys pitää nainen ja keittiön teehylly ruodussa: ylleni on langetettu toistaiseksi voimassa oleva teenostokielto. Jota tietysti rikon parhaan taitoni mukaan aina kun hepun silmä välttää ;) mutta hei, myös ihan herran itsensä parhaaksi: jos Pukkan hyvänyöntee maistuu hänen mielestään sukkamehulta, toki armoitetun teevastaavan on ostettava tilalle jotain muuta iltateetä.


Eikä ulkomaanmatkaa ilman teetuliaisia. Pariisissa haukoin henkeäni ensin Mariage Frèresin valikoiman (ja hintojen) äärellä, mutta sitten pienestä herkkuputiikista Pompidou-keskuksen läheltä löytyi rivillinen kauniita (ja aavistuksen edullisempia) purkkeja, joista mukaan valikoitui vihreä Nuit à Versailles. Kiiviä, persikkaa, appelsiininkukkaa, orvokkia ja pitkät perinteet.


Jos Versailles on yhtä hieno paikka kuin miten hyvää tee on, täytyyhän sielläkin joskus päästä käymään. Josko sitten seuraavalla reissulla, kun jonain päivänä palataan Pariisiin muistelemaan tuulista kihlaustamme. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano sää kans!