18. huhtikuuta 2012

Pastellipastillit

Puhhuh. Joku ajattelematon tyyppi on kaatanut mun niskaan karmean läjän töitä ja muuta säädettävää ennen kuin pääsen viikonlopuksi Pariisiin. (Se tyyppi saatan hyvinkin olla minä itse, mutta en myönnä mitään.) Olishan se ihanaa fiilistellä oikein ajan kanssa, kirjoittaa muistiin kuppilasuosituksia, uppoutua Mondon matkaoppaan sivuille, kuunnella koko päivän kun Rufus Wainwright laulaa Pariisiin lähtemisestä ja lukea Hemingwayn nuoruudenmuistelmat loppuun ennen kuin itse astun samoille kaupungin kaduille.

Mut en nyt ehdi. Eikä ehdi heppukaan. Kun eilen illalla vuoronvaihtohalattiin eteisessä hepun tullessa töistä ja mun lähtiessäni pitämään treenejä, totesin, että kunhan lentokoneeseen asti päästään, otetaan pikku vinkut ja hihitetään kun noin vain lähettiin karkuun kaikkia kiireitä.

Ja sitä ennen: onneksi tunnelmaan virittäytymiseen on luotu pussillinen pieniä, sööttejä, makeita ja värikkäitä apukeinoja, joita voi hyödyntää samalla kun tekee töitä.


Ranskanpastillit!

Garçon! Vielä kolme!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano sää kans!