25. huhtikuuta 2012

Paris via Instagram

"Kaupungissa oli niin paljon puita, että kevään näki päivä päivältä lähenevän, kunnes lauha tuulinen yö yhtäkkiä toi sen muassaan joksikin aamuksi. Joskus karkottivat rankat koleat sateet sen niin ettei sen olisi luullut enää koskaan tulevan ja että luuli menettäneensä yhden vuodenajan. Tuo tuollainen oli Pariisissa ainoaa todella murheellista aikaa, sen vuoksi että se oli luonnotonta. Syksyllä ihminen odotti olevansa alakuloinen. Osittaisesti kuoli itsekukin joka ainut vuosi, kun lehdet putosivat puista ja oksat paistoivat paljaina tuulessa kylmän talvisen valon taustalla. Mutta kevään tiesi aina tulevan samalla lailla kuin jäätyneen joen tiesi taas kerran virtaavan. Mutta kylmän heltymättömän sateen surmatessa kevään tuntui siltä kuin joku nuori ihminen olisi syyttä suotta kuollut.

Niihin aikoihin tuli kevät lopulta aina, mutta pelottavalta tuntui, että se oli ollut vähällä jäädä tulematta."

(Ernest Hemingway: Nuoruuteni Pariisi, suomentanut Jouko Linturi)


5 kommenttia:

  1. Oi, hienoja Pariisin kuvia. Ja ihastuttava sitaatti, suomennosklassikkosanavalinta "ihminen" ja vieläpä käsittämättömän hieno lause "Osittaisesti kuoli itsekukin joka ainut vuosi". <3

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia! Takkisi on upea!

    VastaaPoista

Sano sää kans!