16. huhtikuuta 2012

Casual Monday

Duussilassa ei loppujen lopuksi kovinkaan usein nähdä kuvasarjoja bloggaajan naamataulusta. No, useisuus lienee suhteellista, mutta ei ainakaan jos vertaa moniin muatiplogeihin. Voin paljastaa syynkin että miksei, ja se on hyvin yksinkertainen: tuntuu typerältä. :D

Ainoa keino, jolla omien kuvien kavalkadin ehkä saisi tuntumaan vähemmän typerältä, olisi ottaa ilmeet haltuun niinku Henriikka - jos multa kysytään, ja nythän kysytään, tuo on yksi kaikkien aikojen parhaista postauksista missään blogissa ikinä. Itse en vain ole koskaan ollut linssin edessä kovin kotonani (enkä etenkään tyytyväinen lopputulemaan, häikäisevä sisäinen kauneuteni ei jostain syystä välity ikinä täydellisenä sillä hetkellä kun kameran nappulaa painetaan...), joten niin kauan kuin en tee yhtäkkistä alanvaihdosta huippumallien leiriin, tilanne säilynee blogissakin ennallaan.

Tänään sääntöön tehdään kuitenkin poikkeus, koska olo on niimppal fiini että! Yksi tanssikaverini nimittäin opiskelee kauneudenhoitohommia ja tarvitsi täksi iltapäiväksi plus miinus kolkytvuotiaan mallin juhlameikkitreeniin. Aika sattui sopimaan, joten ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Niinpä vietin äsken mukavan puolitoistatuntisen sivellinten sudittavana ja sain just tarpeeseen tulleen buustin kiireiseen maanantaihin! Kyl näin kauniina jaksaa vielä hetken naputtaa töitä. :)




3 kommenttia:

  1. Hei oot ihana. Ja superkaunis. Kameran edessä tuntee itsensä tosi usein tosi typeräksi, on kuvaajana sitten itse tai joku muu. Et siis ole yksin.

    Oon huomannut kuitenkin, että tässä maailmassa on hitusen helpompi elää, jos kameraa ei ainakaan tuhottomasti pelkää. Mukavaa päivää sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih. Pus. Kiva kuulla, että muillakin on vaikeeta :D mutta ainakaan sun kuvista ei yhtään välity se typeryyden tunteminen!

      Blogien naama-/asukuvasarjoihin tuo typeryyttä omassa mielessäni ehkä eniten se, jos kuvista näkee kilometrin päähän, että nyt on täs taas tönötetty ja pousattu nätisti et saadaan plogiin kuvii. Sun kuvat näyttää usein siltä, että niitä ei ole otettu vain blogia varten. Ja se siis toimii.

      Olen kyllä yrittänyt tutustua kameraan ja itseeni sen edessä, näin bloginkin myötä, mutta ei me vielä(kään) kovin hyvät ystävät olla... jospas minä yrittäisin vielä vähän aukaista mieltäni ja kamera puolestaan yrittäisi olla vähemmän armoton paljastavassa rehellisyydessään. Jatkamme siis harjoituksia! :)

      Poista
  2. kamera on kamala kun se on niin rehellinen! siis eikö se tajua että ei tarvi sanoa ihan niin suoraan kaikkea. olis vähintäänkin kohteliasta olla huomauttamatta että tiedätkö että sulla on näppy nenässä, eriparihuulet ja lisäksi vähän fläsää tossa vyötäröllä. en mäkään sille avaudu että ootpas hopeinen ku mustat on paljo kuulimpia ja pakkoko on päästää se paljastava piip joka kerta ku tarkennan.

    ihanaa pariisia! mä tyydyn haaveilemaan edes helsingin-reissusta :D

    VastaaPoista

Sano sää kans!