Pariisi oli paikallaan. Sateinen, aurinkoinen, tuulinen, herkullinen, mutkikas, suoraviivainen, kupliva, naurava, keinuva, terävä, salaperäinen, ahdas, etäinen, äänekäs, kuiskaava, tuoksuva, viileä, lämmin ja suuri. Siis ihan oma itsensä. Ja tämän matkan jälkeen vielä entistäkin rakkaampi.
Alla sunnuntaimaisema raekuuron jälkeen nähtynä Sacré Coeurilta, Montmartren yltä. Lisää kuvia, tarinoita ja vinkkejä tulossa jahka pääkin laskeutuu taas tänne Turun kamaralle. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano sää kans!