1. maaliskuuta 2012

Molecular change

Perusmuoto: maaliskuu.
Internetkielellä: da fuq?
Laululyriikan keinoin: minne katosi päivät?

Tuntui ihan ihmeelliseltä nähdä tänään ekan kerran kirjoitettuna päivämäärä 1.3. Meikäläisen selkä se taittui jo ajat sitten, ja nyt talven selkä tekee saman! Hahaa!

Kun maanantaina istuin bussissa, Aurasillan pielestä kyytiin nousi mies, joka totesi kuskille vähintään vakuuttavasti: Torstaina on eka päivä. Silloin alkaa kevät. Tämä selvä. :)


Maaliskuun päivien kohdalla lukee kalenterissa paljon kivaa. Heti huomisillaksi istahdetaan ystävien kanssa Stefan's Steakhouseen pihvien äärelle; itse Top Stefan tuskin pyörii paikalla, mutta ainahan voin kuvitella että se on itse keittiössä paistamassa mulle medium miinusta.

Seuraavana viikonloppuna on tiedossa mun kisaryhmän illanistujaiset: valtava pino sushirullia + viinipulloja + 8 tyttöä = toimiva yhtälö. Mulle on koreografina ja ryhmänvetäjänä tärkeää, että porukka tulee toimeen ja jopa tykkää toisistaan, yhteishenki kun on suotava lisä treenitilanteissa ja välittyy väistämättä myös lavalta. Nii että ihan hyvä vähän kippistää välillä yhessä. :D

Kuun puolivälissä vietän yhden viikonlopun vapaarouvattarena, kun heppu lähtee poikain kanssa laskettelureissulle. Itsehän en ole ollenkaan talviurheiluihminen; haaveilen kyllä after ski -minttukaakaon koko päivän pakkasulkoilun taikomista punaisista poskista, mutta kun ei vaan innosta hiihto, ei luistelu eikä laskettelu. Nyt vammaisena moiset lajit on tietysti repertuaarin ulkopuolella pakostakin, mutta en mä terveenäkään ole koskaan hinkunut mäkeen tai jäälle. Paitsi New Yorkissa oli kivaa luistella Rockefeller Centerissä! :)

Loppukuussa piipahdetaan hepun kanssa viikonlopun verran Helsingissä (mennään kadehtimaan viime lauantaina toisensa rengastaneiden ystävien Thaimaan-häämatkan rusketusta) ja maaliskuun huipennuksena odottaa ilta tanssityttöjen kanssa Logomossa Voice of Finland -livelähetyksessä. Jee! Toivottavasti se sokea Mikko on vielä silloin mukana, mahtava tyyppi ja ääni!

Noin muuten maaliskuun teemana on vähemmän töitä, enemmän uimista. Uusi ihana Impivaaran halli on taas remontin jäljiltä auki, ja äiti oppi tänään mun valmennuksessa vesijuoksemaan niin, että pystyi hengittämään normaalisti :D joten tämä uimasaukko tulee pulahtamaan veteen maaliskuun aikana huomattavasti useammin kuin työkiireiden ja sairastelun hidastamassa helmikuussa. Kunhan ensi viikon tekstityshärdellistä selviän, loppukuu näyttää duunien osalta lähes ihmismäiseltä - ja sen kunniaksi teenkin tässä julkisesti päätöksen, etten ota enää yhtään lisää töitä koko kuuksi. En, vaikka no joo kyl kai mä sen tohon väliin ehkä voisin saada mahtumaan. En voisi. Tarvitsen tilaa hengittää tällä hetkellä enemmän kuin rahaa. Jos epäonnistun tässä koitoksessa, ruoskin itseäni tekemällä jotain oikein kamalaa... laulan karaokea tai syön selleriä. Noin. Ei pitäis tulla houkutusta. :D

4 kommenttia:

  1. Ahhahaa! Samat karmeat uhkailut toimis mullakin, vaikka tykkäänkin laulaa (mut niinhän säkin).

    Iso hurraa rentoutumiselle ylitöiden sijaan :) Ja ihania juttuja sulla tiedossa tässä kuussa. Kivaa perjantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laulaminen on tosiaan kivaa ja sitä teenkin jatkuvasti ja koko ajan, mutta EN karaokessa. Pari kertaa oon jossain juhlatunnelmissa erehtynyt mikin varteen, eikä ne muistot ole kovin hyvät. Itsekritiikki schmitsekritiikki, mutta mulla ei vaan oo hinkua laulaa yksin julkisesti - kaveriporukassa SingStarin äärellä tilanne onkin taas ihan eri! :D

      Viimeinen kiireviikko alkoi aavistuksen rauhallisemmin kuin odotin, mutta eiköhän tässä perjantaihin mennessä ehdi tulla se tuskanhikikin... paitsi ei tietenkään ehdi, koska oon vaan et zen. :)

      Poista
  2. mikko on vaikeasti näkövammanen, ei sokea, pakko korjata kun siitä on ollut paljon puhetta. mäkin seuraan voice of finlandia sen takia mutta ehkä lähinnä siksi että se on tuttu. aina jännittää että kuinkahan se oikeen vetää ja sitte saan leuhottaa (kotona futislihalle) että niiiiiin toiset ne osaa laulaa (tottahan se myös tekee musta siinä tilanteessa arvokkaamman kun mun miksaajaystäväni on telkkarissa :D).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. My bad. Mikko valloitti meidän kotikatsomon heti ekasta koelaulusta, ja se kaksintaisteluveto tietysti vain lisäsi diggailun astetta. Ihan huippu! Kyl on hei syytäkin leuhottaa jos sen tuntee! :D

      Poista

Sano sää kans!