29. helmikuuta 2012

Vaikka pimeys vielä vallitsee, kerran valoista kirkkain valaisee


Jaahans. Tämmöistä minulle ehdotti tänään Yogi Tean inkiväärillä terästetty jasmiinitee. Onhan niitä tosiaan, niitä asioita, joiden soisin tulevan luokseni ihan vaan että

ommmmmm

kuten esimerkiksi krooliuinti. Tekniikka alkaa olla vähitellen hanskassa (ainakin sen verran, etten enää joka kerta yrittäessäni haukata happea haukkaakin suun täydeltä vettä), mutta seuraava este tielläni delfiiniksi on aerobisen kunnon puute. Isi piti mulle eilen uimakoulua ja hihkui altaan päässä, että hyvältä näyttää, joten nyt ei muuta kuin treeniä, treeniä. No treenataan, treenataan, mutta on se vaan niin saamarin raskasta! 25 metrin jälkeen on pakko pysähtyä hengittämään. En tajua, miten krooli voi olla rintauintiin verrattuna niin paljon rankempaa. Oon joskus ollut kenties jopa ihan hyvässä kunnossa, joten kaipa se hapenottokyky sieltä palautuu vähän kerrassaan kun vaan jaksaa tän pahimman puuskutusvaiheen. Puusk, puusk.

Tai sitten visio siitä, mitä laitan mun tanssijoukkueen tytöille päälle kesäkuun SM-kisoihin. Jotain epäsymmetristä, ei pelkkää mustaa, ei valmisvaatteita henkkamaukasta vaan jotenkin edes vähän tuunattuja, ei mitään liian hörselöistä eikä toisaalta liian geometristäkään, ei liian löysää mutta ei välttämättä ihan ihonmyötäistäkään, jalkaan ehkä ne perinteiset mikroshortsit tai ehkä sittenkään ei... En kerta kaikkiaan osaa päättää. Ja sit pitäis keksiä vielä meikit ja hiuksetkin! Ihan kuin siinä koreografiassa ei ois tarpeeks tekemistä! :D No, nyt puuttuu kolmesta minuutista enää 30 sekuntia matskua; siitä en ole huolissani, koska se on kyllä tulossa, mutta tuo ulkomuodon ideointi on vielä ihan vaiheessa. Vaatevisioita odotellessa selailen muotilehtiä, catwalk-kuvia, tanssivideoita... raskasta työtä, raskasta, on.

Lauantaina häissä tallennuin kännykkäkameran rullalle näin valaistuneena. Ehkä sittenkin ymmärrän jo enemmän kuin arvaankaan?


Ainakin sen ymmärrän, että kaakaoon pitää lorauttaa maidon lisäksi myös kermaa. Keittiöön, moido!

26. helmikuuta 2012

Vielä sadan vuoden päästä sisälläni tunnen matalan taivaan, sinun hymysi

Terveisiä Kannelmäestä! Ollaan hepun kanssa vietetty tää viikonloppu kissavahteina, kun kamut lähtivät Tukholmaan ja sattumoisin oltais joka tapauksessa tultu Helsinkiin juhlimaan toisten ystävien häitä. Heppu häipyi jo tänään kotiin, mutta itse jäin hengailemaan kisujen kanssa vielä huomiseen asti, freelancerin kotitoimiston kun voi yhtä hyvin pystyttää toistenkin kotiin.

Helsinki on taas ollut ihmeellisen hyvä. Ympärillä ystäviä ja ihmisiä (jotka saivat tajuamaan, että vaikka miten tykkäänkin duunistani, olen ollut viime aikoina ihan liian paljon yksin kotona ja tarvitsen enemmän elämää ympärilleni), ihanat häät joissa sai itkeä ja nauraa, uusia maisemia, läsnäolon hetkiä kahviloissa ja ravintoloissa ja olohuoneissa, tanssilattialla jammailua (selkä kestää jo vähän sellastakin!), hepun kädestä pitämistä... Ja kissaterapiaa: torstai-iltana kävin Monsterilassa iltateellä moikkaamassa Pennyä ja Peanutia, ja täällä Kantsussa viihdettä, pusuja, maukaisuja, öisiä oksennuksia ja karvakuorrutusta tarjoavat Saima Harmaja ja Hiutale.



Voi kissojen tassut sentään! Ui pikku tassuset pussun mussun! :)

21. helmikuuta 2012

Pancake Tuesday

Kyllä se tuli taas tänään todettua, että parhaat asiat elämässä on ilmaisia


tai maksavat korkeintaan pannaritaikina-ainesten, mangohillopurkin, omenavaniljahillopurkin ja vaahterasiirappipullon verran.

Meidän taloudessa ei kukaan varsinaisesti huokaile pullien, kermavaahdon ja mantelimassan perään, joten soin itselleni erivapauden juhlistaa tänään suomalaisten laskiaisperinteiden sijaan englanninkielisen maailman mukaisesti pannukaakkutiistaita. Ja koska the more the merrier, kutsuin toki äitinkin pannarikesteille.

Se on vaan niin hyvä tunne, kun keittiön pöydän ääressä rakkaimpien (ja ainoiden) hepun ja äitin kanssa höpötellessä ja sokeria suuhun lapioidessa huomaa yhtäkkiä, että ehtii hengittää syvään.

Hmm, mitähän sitä söis iltapalaks? Ai mutta :)

20. helmikuuta 2012

Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai

Maanantai? Ahdistus? Mitä suotta, päivä muiden joukossa! Etenkin freelancerille, joka teki vähäsen töitä lauantaina ja sunnuntainakin. Tänään tehdään taas vähäsen enemmän, ehkä vähäsen liikaa. Mieluummin tekisin ihan vähäsen vähemmän, mutta koska tilanne nyt on mikä on, valjastan aseikseni kuuman mustaherukkamehun, Torsten Borgin YouTube-coverit ja hymyilevän mielen.

Maanantaivoimaa ja hauskuutta muihinkin päiviin: Fok_It! Yksisarvinen, jonka sarvesta tulee sateenkaari - kertokaa ihmeessä, jos maailmassa on jotain parempaa. :D

19. helmikuuta 2012

Naisellinen puunaus: top ten

Sain jo aikoja sitten ystävältäni Jenniltä (jonka blogi on tällä hetkellä suljettu, Jenniii? täällä) haasteen, jossa piti listata 10 lempparikosmetiikkatuotetta. Koska olen laiska ja saamaton päättänyt, etten tee omaatuntoa soimaavia velvollisuuksia asioista, jotka eivät sellaisia oikeasti ole, en ole saanut aikaiseksi tarttua tehtävään ennen kuin nyt. Parempi myöhään, eiks je?

Olikin yllättävän vaikeaa poimia vain kymmenen suosikkia kaikkien purtiloiden joukosta. Ihmeen paljon sitä näköjään tulee käytettyä kosmetiikkaa - etenkin siihen nähden, miten epähehkeän meikittömässä ja räjähtäneessä lookissa vietän valtaosan viikosta täällä kotitoimistossa! Tässoisny kuitenkin jonkinlaista listaa.


MACin jämäkkää mutta kevyen rasvatonta kosteusvoidetta käytän aina meikin alla. Suojakerroin 15, kätsy pumppupullo, toimii.


Body Shopin vaaleanpunainen e-vitamiininaamio on toiminut jo vuosia mulla ihan tavallisena kosteusvoiteena. Ohjeessa sanotaan, että ylimääräinen voide pitäisi pyyhkäistä pois paperilla - entäs jos iho imaisee kaiken eikä jää mitään ylimääräistä? :D Etenkin talvella tää on ihan voittamaton, mutta itselläni käytössä kyllä ympäri vuoden.


Lancômen Teint Miraclen löysin aika tarkalleen vuosi sitten, ja täydellisen meikkivoiteen metsästys loppui siihen. Itse levitän tämän siveltimellä, mutta homma toki onnistuu myös sormin. Näin talvella oma sävyni on valikoiman kaikkein vaalein; kesällä sotken yhteen tätä ja sitä seuraavaksvaaleinta. Rusketus, onko se jotain syötävää? :D


Musta vedenkestävä Diorshow = ripsarien ykkönen. Harja tuntui aluksi isolta Lancômen Définicilsin (maskaralistani kakkonen) jälkeen, mutta nopeastihan tuohon tottui. Jossain välissä kokeilin myös Diorshow'n Blackout-versiota, mutta palasin äkkiä takaisin tähän tuttuun ja turvalliseen perusversioon.


Lempituoksuni oli pitkään Versacen raikkaanmakea Bright Crystal, mutta viime vuoden kuluessa sen syrjäytti toinen vaaleanpunainen herkku, ehkä astetta aikuisempi Dolce & Gabbanan tuoksuviisikon numero kolme. Kiiviä, vesimelonia, raparperia - ihania makuja, ihana tuoksu. Keisarinna kuiskaa: sinä olet kaunis.


Kuten paletista huomaa, olen vähän laiska käyttämään luomiväriä... Mutta silloin, kun jaksan jotain sumusilmän tapaista yrittää sutia, luotan Grimasin luomareihin. Ammattilaistenkin suosimien värien hinta-laatusuhde on aivan ylivoimainen, ja pigmenttiä riittää vaikka muille jakaa. Grimasit ovat siis ehdoton valinta myös lavalle, ja alun perin juuri tanssijuttujen kautta päätyneet mulle arkimeikkipussiinkin. Naamiaisputiikeista saa ostaa yksittäin nappeja, joista voi sitten koota oman settinsä. Vielä jonain päivänä mulla on kunnon pino niitä isoja 12 napin paletteja!

Kulmat paan ojennukseen Make Up Storen ruskealla kynällä. Kajaliksi tää kai alun perin on tarkoitettu, mutta siihen hommaan käytän itse yleensä mustaa kynää.


Tunnustus: en ole koskaan edes kokeillut valokynää. Saman asian itselläni ajaa tuubista tuutattava valovoide, jolla yritän huijata silmänalusia vähemmän mustiksi. Melkein tärkeämpi käyttötarkoitus itselleni on kuitenkin se, että tällä pohjustan aina myös silmäluomet ennen puuterointia.


Markettikosmetiikan puoleltakin löytyy tietysti loistotuotteita, kuten tämä L'Oréalin putsari. Sain ensimmäisen purkin kokeiluun joskus vuosia sitten ystävältäni; hänen iholleen puhdistusmaito ei sopinut, mutta meillä homma natsasi heti eikä ole sen jälkeen tarvinnut vaihtoa harkita. Tällä muuten lähtee järeämpikin lavameikki!


Kosteusvoiteista lemppareita ovat Body Shopin vartalovoit, uusimpana kuvan ihana kirsikkatuoksu. Kesäkuumalla paksut voit ovat turhan tujuja, mutta näin talvella iho kaipaa just näin paljon kosteutusta. Ihan harmittaa, kun se uusi suklaatuoksu ei ollut läheskään niin täyteläisen suklainen kuin olis voinut olla!

Bubbling under: Elizabeth Arden Eight Hour Cream, OSiS Dust It -hiuspuuteri, OPI-kynsilakat, Tigin Masterpiece-hiuslakka, Grimasin irtopuuteri, Make Up Storen (aurinko)puuteri Chocolate, Natusan 24h Moisture -käsivoide, Lumenen Radiant Touch -voideluomiväri (sävy Nougat Glow), Tigin Headshot-hoitoaine, Wella High Hair Crystal Styler -muotoilusuihke...

Siis kaikkee ihanaa! Siis ihan kreisii! Löytyikö joukosta tuttuja, tai puuttuiko listalta joku ehdoton oma suosikkisi? Tai onk vinkei - muuta kuin että vaihda mineraalimeikkeihin ja luonnonkosmetiikkaan? :D

17. helmikuuta 2012

Quand tu crois enfin que tu t'en sors, quand y en a plus et ben y en a encore

Tänään olen miettinyt muun muassa sellaisia satunnaisia asioita että

miksi Zaran paidat on usein semmosia, että niissä on joku kiva printti tai teksti (kuten tänään: ne t'inquiète pas, la vie est à nous) mutta sitten leikkaus ja malli on yhet perunasäkit että ei vaan näytä hyvältä

miten jännää on se, että tänään vielä näin ystävän isopinkeämahaisena, mutta todennäköisesti seuraavan kerran kun nähdään, maha on pienempi ja sieltä on ilmestynyt ihan oma erillinen ihmisensä tähän maailmaan


miten absurdin hupaisaa on se, että heppu on tällä hetkellä herraseurassa seilaamassa kohti Tukholmaa vanhojentanssiristeilyn valvojana :D

miten toivon kovasti että mun nykypienryhmän biisistä tulee hyvä - sillä mittapuulla, että tytöt tykkää tanssia sitä ja itse pystyn seisomaan ylpeänä sen takana, kävipä kisamenestyksen suhteen sitten miten tahansa

miten kivaa olis pitkästä aikaa olla ihan terve, niin että ei olis iskiassärkyjä eikä flunssaa eikä mitään jomotusta ja kolotusta missään

miten ihanaa on se, että selkäjalkaosasto on ollut kohta kaksi viikkoa niin rauhallinen, ettei satu koko ajan ja nukkumaankin pystyy hiukan paremmin (ja miten varovasti toivon että tää vois oikeasti olla vihdoin menossa parempaan suuntaan)


kuka noita Café Brahen jättiläismuffinseja oikein pystyy syömään, kun jo puolikas tekee tiukkaa tällaisellekin sokerihiirelle

miten mukavaa on juoda uniteetä yksin kotona perjantai-iltana, kun tietää että lauantai-iltana sitä saa taas juoda kaksin.

16. helmikuuta 2012

'Til I hear you sing once more

Tämän torstaityöpäivän teetaukoja ovat tahdittaneet kaksi suurelle yleisölle kenties hiukan tuntemattomampaa herraa, jotka kuitenkin molemmat ansaitsisivat koko maailmalta raikuvat aplodit seisaaltaan. Saanko esitellä: Ramin Karimloo ja Marcus Collins!

Musikaaleihin hurahtanut erikoistunut kääntäjäkollegani raportoi tänään Facebookissa tuoreimmasta Les Mis -kokemuksestaan (Lontoossa, tietysti) ja kehaisi myös Jean Valjeanin roolissa laulanutta Ramin Karimloota. Itse näin Raminin lavalla vuosi sitten (Lontoossa, tietysti) Andrew Lloyd Webberin Oopperan kummituksen jatko-osassa Love Never Dies, eikä se ääni ole sen jälkeen jättänyt rauhaan. Teatterin penkissä istuessa kulki ihan mielettömät kylmät väreet, ja kyllä kotona kuunnellessakin meinaa itku tulla.

Oopperan kummitushan on mun ja hepun semmonen yhteinen juttu. Katsotaan Gerard Butlerin ja Emmy Rossumin tähdittämä leffaversio suunnilleen kerran vuodessa - ja itken silmät päästäni viidestä minuutista lopputeksteihin asti. Faneina ollaan totta kai ladattu SingStariin Lloyd Webber -paketti, jossa on myös tämä Raminin kohta teille esittämä tsibale. Voin kertoo, että tuota viimeistä 13 sekunnin pitkää äffää varten tarttis vähän enemmän keuhkoja kuin meikäläisiltä löytyy... mutta yritys on kova! :D

Niin kuin yhden toisen Karimloo-videon kommenttiosiossa hilpeän osuvasti todetaan: Dear people of the world, we are sorry for Justin Bieber. In return, we present to you Ramin Karimloo. Please accept our apology.

Nyt kuulokkeet päälle ja äänet täysille. Tää on aivan mielettömän hieno.
I turn and it fades away AND YOU'RE NOT HEEEEEEEEERE!



Ja sitten aivan toisenlaiseen tunnelmaan: viimesyksyisen X Factor UK:n kakkoseksi tulleen Marcus Collinsin ekan sinkun video julkaistiin tänään! Ihana Marcus! Sitä tekis mieli halirutistaa (no ei sillä etteikö tota Raminiakin vois...) ja mennä sen kanssa koko yöksi tanssimaan diskopallon alle ja juomaan skumppaa vaaleanpunaisella pillillä! :)

15. helmikuuta 2012

When I give my heart it will be completely

Hyvää ystävänpäivää! :)

Ai miten niin se oli eilen?

No, turha tässä ämpyillä, kyllä mekin sentään hiukan juhlistettiin eilistä. Töistä palaavan hepun kädessä keikkui kukkakaupan paketti, josta paljastui kimppu kauniita valkoisia tulppaaneja, ja itse annoin kiitosta halatessa parhaan ystävänpäivälahjan ikinä: sun ei tarttekaan lähteä tänään kattomaan sitä tanssiesitystä! Tosin tuo oma lahjani oli enemmän pakon kuin romantiikan sanelema - oon vielä niin flunssainen, ettei itsestänikään ollut lähtijäksi.

Mutta olin mää sen verran romantillinen ja reipas, että leivoin sydänherkkuja. Niistä ei koskaan tule kovin kauniita, mutta leikitään rosojen johtuvan siitä, että ne on niin täynnä rakkautta joka yrittää pirskahdella ulos. :)


Kahden kerroksen hertat

Pohja:
100 g voita
3/4 dl kaakaotomusokeria
2 dl vehnäjauhoja

Pinta:
2 munaa
1,5 dl sokeria
1 sitruunan raastettu kuori
0,5 dl sitruunan mehua
1,5 dl vehnäjauhoja

Voitele piirakkavuoan reuna. Leikkaa hieman vuokaa suurempi leivinpaperiympyrä, jotta se ulottuu myös reunoille. Aseta se vuokaan. Vaahdota rasva ja kaakaotomusokeri. Siivilöi joukkoon vehnäjauhot ja sekoita. Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla 15 minuuttia.

Pese sitruuna ja raasta kuori raastinraudan hienoimmalla terällä. Purista sitruunan mehu. Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri. Lisää vaahtoon sitruunan mehu ja raastettu kuori, ja siivilöi joukkoon vehnäjauhot. Sekoita taikina juuri ja juuri tasaiseksi. Kaada taikina tumman pohjan päälle. Kypsennä edelleen 175-asteisen uunin keskitasolla 20 minuuttia.

Jäähdytä torttulevy (ota se leivinpaperin avulla pois vuoasta) ja ota levystä sydämiä sydänmuotilla.


Hiukan hienompia noista saattaa saada, jos tomusokerin jaksaa siivilöidä :D ja päälle taiteilee vielä sulatetusta leivontasuklaasta sydämen ja tökkää sen pystyyn suklaatippaan. Mutta eipä noita kovin kauan jaksa eikä ehdi kriittisesti tarkastella, ovat meinaan sen verran hyviä.

Sydämiä tähän päivään! Ja mulle lisää echinaforcea. Atsiu!

13. helmikuuta 2012

I know I'm gonna die so my revenge is living well

Hei Robbie! Paljon onnea! 38 vuotta tänään!

Silloin 90-luvun kultaisina TT-fanivuosina Robbie Williams oli mun unelmien mies. (Näin aikuisena tuntuu jotenkin väärältä ajatella, että 13-vuotiaalla on unelmien mies, mutta hei, fangirling since -81. Ja niin kuin Jason totesi yhdessä lehtihaastattelussa 2000-luvun puolella noista ekan kierroksen ajoista: We helped millions of girls become sexually alive. Nowt wrong with that. No nyt eksyttiin jo vähän sivuraiteille.) Ja mikäs ihme se on tämmöiseen komistukseen ihastuessa! Muahahaa! :D


No joo. Ehkä tässä nyt kuitenkin on tapahtunut sellaista fine wine -tyyppistä ikääntymistä. ;)


Meinasin, että voisin synttärin kunniaksi linkittää jonkun biisin vaihteeksi sankarin soolotuotannosta. Mutta minkä? Hyviä on niin monta, loistavia vielä enemmän, levyversioita ja virallisia videoita ja livevetoja, valitse nyt niistä sitten. Lopulta valinta oli kuitenkin yllättävän selvä: Make Me Pure on soinut nyt alkuvuodesta omissa kuulokkeissani tosi paljon. Ja tää itse video... Sanotaanko vaikka, että komeustikkua on heilautettu. Noi silmät, lääh. :)



PS. Äh, nyt mä sain tämän kuulostamaan vain joltain komeusihkutukselta. Ystävä juuri kertoi työkaveristaan, joka oli niin ikään viime kesänä reissannut Euroopassa Take Thatin perässä. Siis fani, jes. Mutta suorastaan järkytyin, kun juttu jatkui, että ei se siitä musasta oikeastaan perusta, mutta niistä miehistä. Tuollainen ylittää mun ymmärryksen ihan totaalisesti. En nyt tietenkään väitä, etteikö olis osa nautintoa että kyseisten laulavien herrojen katsominen ei satu silmiin ;) mutta kyllä se musiikki on mulle se juttu, etenkin tällä toisella fanikierroksella. Ettäs tiedätte. :)

11. helmikuuta 2012

Tu duu

Elämä se on semmoista että aina ei mee suunnitelmien mukaan. Tälle päivälle oli suunniteltu, että hypätään hepun kanssa seiskan junaan kohti Helsinkiä, jossa molempia odottaa kaveripariskunnan polttarit. No, heppu pitikin suunnitelmasta kiinni ja on varmaan korkannut aamun ekan bissen jo ajat sitten :D mutta meitsi ei suinkaan ole tällä hetkellä Haagassa vaan kotona. Suunnitelmanmuutoksen avainsanat: köh, atshii, niisk.

Viime viikonloppuna vielä ihmettelin ääneen, kun alkuvuoden perinteinen nuhatauti antoi yhä odottaa itseään. Maailma taisi olla kuulolla, eipä tarvinnut kauan venailla!


Kyllä tästä kuitenkin hyvä päivä tehdään. :)

10. helmikuuta 2012

Yes sir!

Viime kesänä katseet kääntyivät Lontooseen, kun juhlittiin Pippan peppua (vai oliks siellä jotkut häätkin?), mutta melko messevät kuninkaalliset bileet on luvassa tänäkin kesänä: Elisabet on ollut vallassa 60 vuotta, ja sen kunniaksi saarivaltiossa vietetään koko vuosi Diamond Jubilee -juhlaa. Henkilökohtaisena huipennuksena odotan erityisesti maanantaita 4. kesäkuuta.

Ei, en oo pimahtanut fanittamaan royal familya, vaan asiaan liittyy luonnollisesti Take That. :D

Buckinghamin palatsin edustalla nimittäin järjestetään suuri juhlakonsertti, jonka puuhamiehenä häärii kukas muu kuin Captain Barlow. Jos Gary olis mun tuttu, sanoisin sille että relaa vähä - tuntuu, että mies ei osaa olla vaan, kun koko ajan on vähintään joku hyväntekeväisyysgaala viritteillä ja Twitteriinkin pitää joka päivä raportoida, mitä suklaata on tänään syönyt ja montaks kaloria siinä on.

Konsertissa tullaan kuulemaan musiikkia kuningattaren valtakauden kaikilta vuosikymmeniltä, ja sieltä vanhemmasta kaartista on jo vahvistettu esimerkiksi sellaisia nimiä kuin Elton John, Shirley Bassey ja Tom Jones. Kiinnitysten suhteen on kovasti vielä salaperäistä, mutta toivo elää, että lavalle nousisi myös Take That! Neljästään tai viidestään, ihan sama, mutta pliis jooko pliis!

Ei sillä, että olisin menossa paikan päälle katsomaan: konserttiin arvotaan 5 000 avec-lippua, ja arvontaan osallistujien pitää asua Englannissa. Mutta olispa kiva nähdä TT tänäkin vuonna lavalla, edes nettitelkkarin välityksellä.

BBC:n The One Show'n juontaja Matt Baker puki tiistaina Buckinghamissa tehdyn haastattelun päätteeksi sanoiksi sen, mitä aika monet tässä on jo uumoilleet.


Matt: Well, Gary, thanks ever so much for joining us.
Gary: You're welcome.
Matt: It will soon be Sir Gary.
Gary: *muikistel*


9. helmikuuta 2012

Joopas makeaa mahan täydeltä

Vaikka onkin kiireinen työviikko, ei saa olla niin kiireinen, ettei ehtisi keskiviikkoiltana istahtaa äitin ja mummin kanssa Le Porciin syömään. Tai siis, syömään jälkiruokaa.


Omena-brick ja saavillinen karamellikastiketta. Hik, sanoo sokerihiiri.

Le Porc on kyllä kiva. Sinne voi mennä yhtä hyvin farkuissa ja villatakissa ja naama meikittä (niin kuin eilen) tai kauniissa mekkosessa ja silmät rajattuna (niin kuin usein juhlapäivinä). Ruoka on aina hyvää, ja vaikka hinnat ovatkin vuosien varrella pikkuisen nousseet, ihan mielikseni maksan siitä, että saadaan pitää oma pieni ranskalainen kulmabistro näillä nurkilla. Très chic.


Enää 10 viikkoa Pariisiin! Kohtahan tässä voi jo alkaa laskea tunteja! :)

8. helmikuuta 2012

Pullon henki

Ongelma: Heppu ei tykkää kynttilöistä. Minä tykkään.

Fakta: Heppu tykkää viinistä. Minäkin tykkään.

Ratkaisun yritys: Ostan pullon muotoisen kynttilänjalan.


Paino edellisessä sanalla yritys. Heppu ei siltikään tykkää. Kun eilen huomasi ostokseni ikkunalaudalla, näytti tämmöistä naamaa: :(


Voi kun musta toi on niin hurjan hieno! Kun bongasin kuvan pullojaloista Veeran blogissa, mikään maailman mahti ei olisi voinut estää mua painelemasta saman tien nettikauppaan. Huraa hollantilainen design! Peter van de Waterin Perleille suunnittelemista pulloista (niitä on kolmea eri mallia) valitsin tuon klassisimman viinipulloversion - ja olisin itse asiassa ostanut noita saman tien kaksi, mutta kaupassa oli siinä kohtaa jäljellä enää yksi ainokainen. No ei se mitään: siinähän se hauskuus piilee, kun tuon taideteoksen ryhmittelee parin oikean viinipullon seuraan!


Jos ja kun joskus muutetaan tästä kaksiosta isompaan kotiin, mun työhuoneesta taitaa tulla myös kynttilähuone. :)

7. helmikuuta 2012

Hei laululeija

Laita sääkin työtiedostot hetkeksi kiinni, on tiistaitanssien aika! :)

Lanseerasin kuusi vuotta sitten keväällä italian proseminaarityötä vääntäessäni käsitteen taukopablo. Taukopablo tarkoittaa sitä hetkeä, kun näppiksen nakutus ja ajatustyö keskeytyy siksi ajaksi, kun DJ Slow'n ja Teemu Brunilan I'm Over You Pablo soi. Toimii yhä edelleen, mutta:

Tänä keväänä taukopablo päivittyy. Saanko esitellä: taukostig!

Stig (os. Dogg) on hylännyt roisin ironiaräpin ja alkanut tehdä astetta, noh, parempaa musiikkia. Kelepaa. Uuden Musiikin Kilpailun finaalissa mukana oleva Laululeija ei ehkä olisi ykkösvalintani sinne euroviisulavalle; veikkaan, että siellä paremmin voisi toimia ainakin Ville Eetvartin Coldplay-kopio Lasikaupunki.

Kotisoitossa Stig on silti ollut alkuvuoden ykkönen. En ole pitkään aikaan ollut mistään biisistä yhtä pähkinöinä kuin tästä! Ihanan letkeä, kevyt, tanssittava, hyväntuulinen ralli. Parhaimmillaan tietysti kuulokkeiden kautta nautittuna, jotta myös taustat pääsevät oikeuksiinsa. Järjettömän hieno laulu - kuis muutenkaan, kun biisintekijöiden joukossa mainitaan Paula Vesala ja Tehiksen Matti.

Ihanaa, ihanaa! Vielä kun osaisin viheltää niin vislaisin mukana! :)

6. helmikuuta 2012

Maailman karuin kaupunki on tänään kauniimpi kuin milloinkaan

Ja kyllä se Helsinki olikin viikonloppuna kaunis. Aurinkoinen ja luminen, tanssiva ja soiva, herkullinen lähes ähkyn partaalle, perjantai-iltaa kupliva skumppalasi ja Pete Parkkonen lavalla valkoisessa smokintapaisessa, sunnuntaibrunssin ikkunan takana jyrisevä raitiovaunu Viiskulmassa.

Mutta viikonlopun kauneimpia oli silti nää tytöt.


Pyhällä Kolminaisuudella on yhteistä taivalta takana jo kunnioitettavat yksitoista ja puoli vuotta, sieltä yliopiston fuksisyksyn tutor-ryhmästä asti. Yli kolmasosan elämästäni olen siis saanut olla kolmasosa tätä ihanaa yhteenliittymää, joka on vuosien varrella asunutkin yhdessä erilaisissa komboissa niin Turussa, Ivalossa kuin Pariisissakin.

Nykyään vain osutaan logistisista syistä samaan paikkaan valitettavan harvoin: kun yksi asuu Luxemburgissa, toinen muuttaa kohta Amerikkaan ja kolmas (eli minä) heiluttaa vuosi toisensa jälkeen Turun lippua, tilanne on tällä hetkellä se, ettei tosiaan tiedetä, milloin seuraavan kerran nähdään kaikki kolme. Monsterin kanssa toki treffaillaan täällä Turku-Helsinki-akselilla aika ahkerasti, mutta koko kolmikon tapaaminen on aina juhlahetki. Ja nyt saatiin hengailla kiireettä lähes kokonainen viikonloppu, ihanaa!

Tänään alkanut viikko on taas ahdettu täyteen enemmän töitä kuin yksi freelancer oikeastaan ehtisi tehdäkään, mutta rennon viikonlopun jälkeen vielä tavallistakin iloisempi Duussi keittää uuden kupillisen Tension Tamer -teetä ja sanoo että kyl tää tästä. Kiitos viimeisestä, puput rakkaat!


(Note to self: jos olet muutenkin porukan pisin, älä seiso ylimpänä ylämäessä.)

2. helmikuuta 2012

Kranaatilla päähän

Bruno Mars. Siinäpä artisti, jonka musiikkiin en saa oikein minkäänlaista otetta - sitä kun ei varsinaisesti voi laskea, että tykkään siitä Lazy Songin höhlästä apinavideosta. :D

Mutta tänään olen valmis myöntämään, että on se ainakin yhden hyvän biisin tehnyt. Ei sillä, että olisin kokenut yhtäkkisen valaistumisen herra Marsin tulkintojen äärellä; mittarina toimii nimittäin tällä kertaa se, että löydän kappaleesta jonkun järjen vasta pari coveria kuultuani.

Ensimmäisen Grenade-version esittää Robin, joo just se froontsaaid olliieeen -Robin, jonka ihan nätti pehmeä ääni on siinä skeittihitissä hienosti peitetty autotunen alle. Jos olisin kymmenenvuotias niin varppina laittaisin julisteen seinälle.



Illan toisesta Grenade-tulkinnasta vastaa jenkkiläisessä lauluyhtyekilpailu The Sing-Offissa kisannut tyttökahdeksikko(!) Delilah. A cappella nyt on mun mielestä aina maailman siisteintä, mutta kun kuvioon lisätään minishortsit ja pitkäsääriset kimulit, siitä tulee ehkä joidenkin muidenkin mielestä siistiä. ;) Siis hitsi! Tää sai taas kerran toivomaan, että olisin tarpeeks hyvä laulaja, niin voisin tehdä jotain tämmöistä. Ihan saakelin hienot soundit. :)

1. helmikuuta 2012

Feline, brave, quiet and partly rusty

Oho! Helmikuu!

Tammikuu kulki ällistyttävää kyytiä, ja taas on aika luoda ennakkokatsaus uudelle kuulle. Helmikuun kalenterisivu näyttää tältä:


Tämä helmikuu tarkoittaa jatkuvaa ramppaamista Helsingissä. Hoo niin kuin helmikuu, hoo niin kuin Helsinki. Coincidence? I think not! :D No ei, sattuupa vaan muutaman viikon sisälle meidän opiskelukolmikon - joka myös nimellä Pyhä Kolminaisuus tunnetaan - tyttöviikonloppu, parin päivän kissavahteilu Monsterin luona ja ystävien häät. Kivaa! Ja myönnettäköön, että tässä vaiheessa olen ihan tyytyväinen, että tammikuu ei mennyt töiden osalta odotetun leppoisasti (itse asiassa nyt kävi niin että saan kirjoittaa viime kuulle isoimman yksittäisen laskun koko freelancer-urani ajalta) koskapa siirrän tulevien viikkojen aikana tsup tsap sievoisen summan VR:n haltuun. Hitsi kun menivät viime vuonna poistamaan sen pressikorttialennuksen!

Täällä koti-Tursussa yksi suurimmista innostuksen aiheista helmikuussa on Impivaaran uimahallin aukeaminen pitkän remontin jälkeen. Ystävänpäivässä on muutakin odotettavaa kuin romanttisia yllätyksiä*, kun kaupungin isoin uimakeskus avaa ovensa! Se tunne, kun pääsee taas kauhomaan viidenkympin rataa 25 metrin altaassa pyörimisen jälkeen. Lie viisainta pysyä pois ihan ensimmäisten päivien ruuhkasta, mutta eiköhän me isin kanssa kuitenkin helmikuun aikana ehditä aloittaa kevään kroolikoulut. Ihanaa, ihanaa!

*Enkä ees oikeesti odota mitään romanttisia yllätyksiä. Enhän ole moisia ansainnut, koska olen kamala nainen ja pakotan hepun tulemaan kanssani ystävänpäivän iltana katsomaan yhtä tanssiesitystä höhöö. :D

Kun taas karkauspäivä... hmm... Ehdin jo ohjeistaa heppua, että varautuu päätöksestään riippuen ostamaan mulle joko sormuksen tai koltun. Ilme oli sen verran epäuskoinen, että ei ehkä tipu kumpaakaan. No, onneksi olen taitava ostamaan sormuksia ja mekkoja ihan itse itselleni. :)