19. lokakuuta 2011

Sweet dreams tonight

Juteltiin eilen mun hermoratahieroja-jäsenkorjaajan kanssa siitä, miten tämä sairastaminen on ehdottomasti mulle suuren kasvun ja oppimisen hetki. Uudenlainen suhde liikuntaan, turhasta suorittamisesta luopuminen noin ylipäätään, kivuttomista hetkistä iloitseminen, itseensä tutustuminen muuten kuin liikkujana... Siis totta hitsissä yritän kaivella tästä esiin kaikki mahdolliset asiat, jotka voi edes etäisesti tulkita hyviksi puoliksi! Synkistely kun ei ainakaan edesauta paranemista.

Mutta siinä kohtaa, kun herään kello 4.30 varmaan viidennen kerran yön aikana enkä taaskaan meinaa löytää hyvää nukkumisasentoa, sellaista jossa mitään paikkaa ei särkisi, en varsinaisesti jaksa keskittyä ajattelemaan että tää niinku opettaa mulle nyt tosi paljon. Kyllä siinä kohtaa lähinnä vain v*tuttaa. :D

Kunnes apuun rientää valkoisilla ratsuillaan Take That. Kun kerran laulan Sleepwalkingin päässäni läpi, mieli rauhoittuu sen verran että sitä nukkumista voi edes yrittää. Oon ihan sucker tommosiin pitkiin stemmasointuihin kuin C-osassa! Back to your siiiiiiide! Don't let me out of your siiiiiiight!



Hyvää huomenta. :)

3 kommenttia:

  1. Symp!

    Tässä tulee valitettua omastakin tilasta todella paljon. Ei vaan osaa suhtautua tähän vielä muuten, kun niitä parempia hetkiä ei kovin paljon viime aikoina ole näkynyt. :( Silti olen huomannut, että pienistä asioista nauttii enemmän ja joskus joku kävelymatka tuntuu suurelta saavutukselta, kun ei huimaa kertaakaan. Jonkin verran tosin katkeruuttakin on ilmassa, kun katselen käveleviä ihmisiä autonpenkiltä ja mietin, että voisin minäkin tuolla kulkea, jos pystyisin. Pieniä asioita osaa arvostaa vasta kun ne menettää...

    VastaaPoista
  2. Voi Duussi!
    Onneksi on tuo Take That. Ajattelin muuten eilen sinua pumppitunnilla, jonne menin valehtelematta 3,5 kuukauden jälkeen. Laiskotti, eikä huvittanut enkä jaksanut mitään. Mietin, että miksi edes vaivauduin. Ja sitten muistin sinut, ja esim. miten silloin joskus kirjoitit tänne filliksiäsi uudesta pummppiohjelmasta, ja miten tilanteesi on nyt erilainen.
    Se toi itselle virtaa ja auttoi arvostamaan sitä, että pystyy jumppaamaan, vaikkakin hitaasti ja kömpelösti.

    Toivottavasti selkä paranee (mieluiten mahdollisimman pian).Hurjasti haleja ja kestämistä!

    VastaaPoista
  3. Furiahz - ihan hirmuisesti tsemppiä ja symppistä sinne myös! On tää niin väärin että ihania naisia rangaistaan tämmösillä koettelemuksilla. :D Mulla menee mieli herkästi matalaksi, jos mietin vähääkään mitä muut tekee ja menee ja treenaa - pitää vain keskittyä siihen, mitä itse pystyy tekemään ja iloita jokaisesta kivuttomasta hetkestä!

    Nuori Nainen - ihana muru. <3 Toi on just se mitä toivoisin että joku tämän kaiken valituksen keskeltä hiffaa... että muistaisi nauttia siitä, että pystyy liikuttamaan kroppaansa. :) Halipus!

    VastaaPoista

Sano sää kans!