19. syyskuuta 2011

Edes vähän aikaa ympärillä kaikki hengittää

Sarjassamme "länsimaisen ihmisen ahdinko": kun järjestää 30-vuotissynttärit, eikä oikeesti tarttis lahjaks yhtään mitään, mutta jotain pitää keksiä kun kaikki kuitenkin kysyy että mitä sää haluut.

Pienen pähkäilyn jälkeen kirjoitin lopulta kutsuun, että paras lahja on se, että tulet paikalle ja annat minulle halauksen. Mut että jos nyt vältsysti joku haluaa jotenkin muuten muistaa, niin a) lava on vapaa esityksille ja b) Rooman-matkakassa ottaa vastaan kolikoita jäätelöostoksia varten. Ja niinpä vain molemmat lahjatoiveeni toteutettiin aivan ylen määrin! Illan mittaan kuultiin paljon kaunista laulantaa ja soitantaa, ja eurojakin ropisi niin runsaasti, että Roomassa odottaa melko messevät jätskiähkyt. Jes.

Yksi illan vielä näin jälkikäteenkin herkistävimmistä hetkistä oli se, kun Jenni astui estradille muusikkoaviomiehensä kanssa. (Blogatkaa, ihmiset! Elämäänne saattaa tupsahtaa niin ihania ihmisiä ettette uskokaan. Kamerankin takana muuten hääri yksi alun perin blogin kautta tutustuttu ystävä - kiitos Antti!)


Jenni ja Olli eivät sitten tyytyneet yhteen lahjaan, vaan antoivat kokonaiset kolme. Pullo proseccoa, kutsu illalliselle Roomassa (satutaan olemaan reissussa yhtä aikaa) ja kaksi kaunista itse kirjoitettua laulua. Pakahduttavan onnellinen hetki. Miten voin kyllin kiittää?

Sun rakkautesi on myrskyn silmä
tyyni paikka, vaikka ympärillä maailma myllertää
kun olet lähelläni, en muuta kuule enkä nää

Sun rakkautesi on myrskyn silmä
edes vähän aikaa ympärillä kaikki hengittää
en edes uskaltaisi elämältä pyytää enempää
pelkkä ajatuskin siitä, ettet olisikaan siinä, hirvittää

En voinut vilkaista pöydän toisella puolella istuvaan heppuun päinkään, jotta en olisi pilannut herkkää esitystä rääkymiselläni. Niinpä nieleskelin kyyneleet alas viinin mukana. :)

Vaikka eipä se toinenkaan biisi ollut yhtään armeliaampi tälle itkupillille... :D Kun sanoissa kerrotaan, että ilo tanssii kepein askelin, ja laulamassa on ystävä, joka myöskin tietää, miltä tuntuu kun ei enää voi tanssia kepein askelin... nii. Mutta niin raihnaisia ei olla etteikö halirutistaminen onnistuisi. :)

2 kommenttia:

  1. Voi apua, nyt mä poraan täällä.

    Mulla on ollut tänään ihan perse-päivä, mutta kun luin tämän niin muistin taas miten hienoa elämä onkaan kun on tuollaisia ystäviä kuin sinä. En mä kestä.

    Siksi olikin lauantaina ilo saada ilostuttaa sua. Kiitos vielä itsellesi ihanista juhlista, nähdään Roomassa! =)

    <3

    VastaaPoista
  2. <3 voi että :)) yksi maailman suurimpia onneja (öh?) on YSTÄVÄT!

    VastaaPoista

Sano sää kans!